Šostakovitš, Dmitri (1906-1975): Osel i solovei op. 4 nro 2

Sävellyksen tiedot

Säveltäjä Šostakovitš, Dmitri (1906-1975)
Nimeke Osel i solovei
Osa teoksesta/sarjasta/kokoelmasta Dve basni I. Krylova op. 4
Opusnumero 4
Opusalanumero 2
Sävellysvuosi 1922
Esityskokoonpano mezzosopraano, orkesteri tai piano

Tekstin tiedot

RunoilijaKrylov, Ivan Andrejevitš (1769-1844)
KieliVenäjä
KäyttöoikeudetVapaa

Suomennoksen tiedot

NimekeAasi ja satakieli
Suomentaja Pullinen, Erkki (1939-2020)
KäyttöoikeudetKäyttölupa käsiohjelmaan pyydettävä suomentajalta
 
 
Osjol uvidel Solov'ja
I govorit jemu: - Poslushaj-ka, druzhishche!
Ty, skazyvajut, pet' velikij masterishche:
Khotel by ochen' ja
Sam posudit', tvojo uslyshav pen'je,
Veliko l' podlinno tvojo umen'je? -
Tut Solovej javljat' iskusstvo stal:
Na tysjachu ladov tjanul, perelivalsja;
To nezhno on oslabeval
I tomnoj vdaleke svirel'ju otdavalsja,
To melkoj drob'ju v drug po roshche rassypalsja.

Vnimalo vsjo togda
ljubimcu i pevcu Avrory;
zatikhli veterki, zamolkli ptichek khory,
i prilegli stada.
Chut'-chut' dysha, pastukh im ljubovalsja
I tol'ko inogda, 
vnimaja solov'ju, pastushke ulybalsja.
Skonchal pevec. Osjol, ustavjas' v zemlju lbom.
- Izrjadno, - govorit, - skazat' nelozhno,
tebja bez skuki slushat' mozhno;
a zhal', chto neznakom 
ty s nashim petukhom;
jeshchjo b ty bole navostrilsja,
kogda by u nego nemnozhko pouchilsja. -

Uslysha sud takoj, moj bednyj Solovej
Vsporkhnul i - poletel za tridevjat' polej.

Izbavi Bog i nas ot `etakikh sudej.
Aasi ja satakieli  
Aasi näki satakielen
ja sanoi sille: “Kuulepa, ystäväni!
Sinä kuulemma laulat tosi mestarillisesti:
Tahtoisin niin kovasti
itse arvostella sinun lauluasi,
kuullakseni, kuinka suuri sinun taitosi on.”
Silloin satakieli alkoi näyttää taitojansa:
Tuhannella eri tavalla sen ääni kimalteli.
Milloin se kuulosti hiljaiselta
ja kuin kaukaisten paimenhuilujen kaiulta
milloin kiirivät sävelet lehdon halki kuin pienet helmet.

Kaikki kuuntelivat sitä
rakastettua aamuruskon laulajaa;
tuulet pysähtyivät, lintujen kuoro vaikeni,
ja karja lepäsi hiljaa.
Tuskin hengittäen paimen katsoi sitä lumoutuneena 
ja kuunteluun uppoutuneena,
satakieltä tarkaten hän hymyili paimentytölle.
Satakieli lopetti. Aasi painoi päänsä maahan.
“Menettelee,” se sanoi, “myöntää pitää,
 kyllä sinua kuunnella voi;
mutta miksi ihmeessä
et ota mallia kukolta;
sinun pitäisi vielä harjoitella
joskus voisit käydä hänen opissaan.”

Tuomion kuultuaan satakieli-parka
lensi pois – eikä palannut milloinkaan.

Jumala varjelkoon meitä tuommoiselta kritiikiltä.

Lähde: Laura - laulujen suomennostietokanta / Sibelius-Akatemia / http://www.siba.fi/laura