Bach, Carl Philipp Emanuel (1714-1788): Die Auferstehung und Himmelfahrt Jesu H 777

Sävellyksen tiedot

Säveltäjä Bach, Carl Philipp Emanuel (1714-1788)
Nimeke Die Auferstehung und Himmelfahrt Jesu
Muut nimet Jeesuksen ylösnousemus ja taivaaseenastuminen
Luettelo H
Luettelonumero 777
Muut luettelonumerot Wg240
Sävellysvuosi 1774-78
Esityskokoonpano lauluääni(3), kuoro(SATB), orkesteri

Tekstin tiedot

RunoilijaRamler, Karl Wilhelm (1725-1798)
KieliSaksa
KäyttöoikeudetVapaa
LisätietojaRamlerin teksti nojaa vankasti evankeliumien kertomuksiin. Suoranaisia pitempiä sitaatteja on niukalti, mutta vapaasti assosioivia sanoja ja sanontoja löytyy sitäkin enemmän. Ne sitovat oratorion Uuden Testamentin maailmaan ja osa niistä on mahdollista ymmärtää vain sitä kautta.

Suomennoksen tiedot

Suomentaja Pullinen, Erkki (1939-2020)
KäyttöoikeudetKäyttölupa käsiohjelmaan pyydettävä suomentajalta
 
 
Erster Teil

1. Einleitung Orchester

2. Chor
Gott!
Du wirst seine Seele nicht in der Hölle lassen,
und nicht zugeben,
daß dein Heiliger die Verwesung sehe!

3. Recitativ Bass
Judea zittert! Seine Berge beben!
Der Jordan flieht den Strand!
Was zitterst du, Judäens Land?
Ihr Berge, warum bebt ihr so?
Was war dir, Jordan,
daß dein Strom zurücke floß?
Der Herr der Erde steigt
empor aus ihrem Schoß,
tritt auf den Fels und zeigt
der staunenenden Natur sein Leben.
Des Himmels Myriaden liegen
auf der Luft rings um ihn her;
und Cherub Mikael fährt nieder
und rollt des vorgeworfnen Steines Last
hinweg von seines Königs Gruft.
Sein Antlitz flammt, sein Auge glühet.
Die Schar der Römer stürzt erblaßt
auf ihre Schilde: ”Flieht, ihr Brüder!
Der Götter Rache trifft uns: fliehet!”

4. Arie Bass
Mein Geist, voll Furcht und Freude, bebet!
Der Fels zerspringt! Die Nacht wird lichte!
Seht, wie Er auf den Lüften schwebet!
Seht, wie von seinem Angesichte
die Glorie der Gottheit strahlt!

Rang Jesu nicht mit tausend Schmerzen?
Empfing sein Gott nicht seine Seele?
Floß nicht sein Blut aus seinem Herzen?
Hat nicht der Held in dieser Höhle
der Erde seine Schuld bezahlt?

Mein Geist, voll Furcht und Freude, bebet!
Der Fels zerspringt! Die Nacht wird lichte!
Seht, wie Er auf den Lüften schwebet!
Seht, wie von seinem Angesichte
die Glorie der Gottheit strahlt!

5. Chor
Triumph! Des Herrn gesalbte sieget!
Er steiget  aus seiner Felsengruft!
Triumph! Ein Chor von Engeln flieget
mit lautem Jubel durch die Luft.

6. Recitativ Tenor
Die frommen Töchter Zions gehn
nicht ohne Staunen durch des offnen Grabes Thür.
Mit Schaudern fahren sie zurück. Sie sehn
in Glanz gehüllt den Boten
des Ewigen, der freundlich spricht:
”Entsetzt euch nicht!
Ich weiß, ihr suchet euren Todten,
den Nazaräer Jesus, hier,
daß ihr Ihn salbt, daß ihr ihn klagt.
Hier ist er nicht, die Stätte sehet ihr,
die Grabetücher sind vorhanden;
Ihn aber suchet bei den Todten nicht!
Es ist erfüllt, was er zuvor gesagt:
Er lebt! Er ist erstanden!

7. Arie Sopran
Wie bang hat dich mein Lied beweint,
ach! Unser Trost, der Menschenfreund,
sieht keinen Tröster, steht verlassen.

Der blutet, der sein Volk geheilt,
der Todte weckte, ach, muß erblassen.
So hat mein banges Lied geweint.

Heil mir, du steigst vom Grab herauf,
mein Herz zerfließt in Freudenzähren,
in Wonne löst mein Gram sich auf.

8. Recitativ Bass
Wer ist die Sionitin, die vom Grabe
so schüchtern  in den Garten flieht und weinet?
Nicht lange, Jesus selbst erscheinet,
doch unerkannt, und spricht ihr zu:
”O Tochter, warum weinest du?”
”Herr, sage, nahmst du meinen Herrn
aus diesem Grabe?
Wo liegt Er? Ach, vergönne,
daß ich Ihn hole; daß ich Ihn
mit Thränen netze; daß ich Ihn
mit diesen Salben noch im Tode salben könnte,
wie ich im Leben Ihn gesalbt!”
”Maria,”
so ruft mit holder Stimm ihr Freund
in seiner eigenen Gestalt, ”Maria!”
”Mein Meister! Ach!” –
Sie fällt zu seinen Füßen nieder,
umarmt sie, küßt sie, weint.
”Du sollst mich wieder sehen!
Noch werd ich nicht zu meinem Vater gehen.
Steh auf, und suche meine Brüder,
und meinen Simon!
Sag, ich leb und will ihn sehen!”

9. Duett Sopran und Tenor
Vater deiner schwachen Kinder,
der Gefallne, der Betrübte
hört von Dir den ersten Trost.

Tröster der gerührten Sünder,
die Dich suchte, die Dich liebte,
fand bey Dir den ersten Trost.

Tröster, Vater, Menschenfreund,
o wie wird durch jede Zähre
Dein erbarmend Herz erweicht!

Sagt, wer unserm Gotte gleicht,
der die Missethat vergiebet?

Sagt, wer unserm Gotte gleicht,
der den Missethäter liebet?

Liebe, die Du selbst gemeint,
o wie wird durch jede Zähre
Dein erbarmend Herz erweicht!

Vater deiner schwachen Kinder,
der Gefallne, der Betrübte
hört von Dir den ersten Trost.

Tröster der gerührten Sünder,
die Dich suchte, die Dich liebte,
fand bey Dir den ersten Trost.

Tröster, Vater, Menschenfreund,
o wie wird durch jede Zähre
Dein erbarmend Herz erweicht!

10. Recitativ  Tenor
Freundinnen Jesu! 
Sagt woher so oft in diesen Garten!
Habt ihr nicht gehört, Er lebe?
Ihr zärtlichen Betrübten hofft
den Göttlichen zu sehn, den Magdalena sah?
Ihr seyd erhört. Urplötzlich ist Er da,
und Aloen und Myrrhen duftet sein Gewand.
”Ich bin es! Seyd gegrüßt!”
Sie fallen zitternd nieder; 
sein Arm erhebt sie wieder.
”Geht hin in unser Vaterland,
und sagt den Jüngern: ich lebe,
und fahre bald hinauf in meines Vaters Reich;
doch will ich alle sehn, 
bevor ich mich für euch 
zu meinem Gott und eurem Gott 
gen Himmel hebe.”

11. Arie  Tenor
Ich folge Dir, verklärter Held!
Dir, Restling der entschlafnen Frommen!
Triumph! Der Tod ist weggenommen,
der auf der Welt der Geister lag.

Dieß Fleisch, das in Staub zerfällt,
wächst fröhlich aus dem Staube wieder.
O ruht in Hoffnung meine Glieder,
bis an den großen Erndtetag. 

Ich folge Dir, verklärter Held!
Dir, Restling der entschlafnen Frommen!
Triumph! Der Tod ist weggenommen,
der auf der Welt der Geister lag.

12. Chor
Tod! Wo ist dein Stachel?
Dein Sieg, o Hölle! Wo ist er?
Unser ist der Sieg: Gott sey Dank!
Und Jesus ist Sieger!

Zweiter Teil                   

13. Einleitung  Orchester

14. Recitativ  Bass
Dort seh ich aus den Thoren
Jerusalems zwey Schüler Jesu gehn.
In Zweifeln ganz 
und ganz in Traurigkeit verloren
gehn sie durch Wald und Feld
und klagen ihren Herrn. Der Herr gesellt
sich zu den Trauernden, umnebelt ihr Gesicht,
hört ihre Zweifel an, giebt ihnen Unterricht.

”Der Held aus Juda, 
dem die Völker dienen sollen,
muß erst den Spott der Heiden
und seines Volks Verachtung leiden.
Der mächtige Prophet von Worten und von Thaten
muß durch den Freund, der mit ihm aß, verraten,
verworfen durch den andern Freund,
verlassen in der Noth von allen,
den bösen Rotten in die Hände fallen.
Es treten Frevler auf und zeugen wider Ihn!
So spricht der Mund der Väter.
Der König Israels verbirgt sein Angesicht
vor Schmach und Speichel nicht.
Er hält die Wangen ihren Streichen,
den Rücken ihren Schlägen dar.
Zur Schlachtbank hingeführt 
thut Er den Mund nicht auf,
gerechnet unter Missethäter
fleht Er für sie zu Gott hinauf.
Durchgraben hat man Ihn
an Hand und Fuß durchgraben.
Mit Essig tränkt man ihn
in seinem großen Durst, 
und mischet Galle drein.
Sie schütteln ihren Kopf um Ihn.
Er wird auf kurze Zeit von Gott verlassen seyn.
Die Völker werden sehen,
wen sie durchstochen haben!
Man theilet sein Gewand, 
wirft um sein Kleid das Loos. 
Er wird begraben wie die Reichen.
Und unverwest am Fleisch
zieht Gott Ihn aus dem Schoos
der Erd hervor und stellt Ihn auf den Fels. Er gehet
in seine Herrlichkeit zu seinem Vater ein,
sein Reich wird ewig seyn.
Sein Name bleibt so lange 
Mond und Sonne stehet.”

Die Rede heilt der Freunde Schmerz.
Mit Liebe wird ihr Herz
zu diesem Gast entzündet.
Sie lagern sich, Er bricht das Brodt, 
und saget Dank.
Die Jünger kennen seinen Dank,
der Nebel fällt, sie sehen ihn, Er verschwindet.

15. Arie  Bass
Willkommen, Heiland! 
Freut euch, Väter!
Die Hoffnung Zions ist erfüllt.
O dankt, ihr ungebornen Kinder!
Gott nimmt für eine Welt voll Sünder
sein großes Opfer an.

Der Heilge stirbt für Verräther:
So wird des Richters Spruch erfüllt.
Er tritt das Haupt der Hölle nieder,
er bringet die Rebellen wieder:
der Himmel nimmt uns an.

Willkommen, Heiland! 
Freut euch, Väter!
Die Hoffnung Zions ist erfüllt.
O dankt, ihr ungebornen Kinder!
Gott nimmt für eine Welt voll Sünder
sein großes Opfer an.

16. Chor
Triumph! Der Furst des Lebens sieget!
Gefesselt führt Er Höll und Tod!
Triumph! Die Siegesfahne flieget!
Sein Kleid ist noch vom Bluthe rot!

17. Recitativ  Tenor
Elf auserwählte Jünger, 
bey verschloßnen Thüren,
die Wuth der Feinde scheuend, freuen sich,
daß Jesus wieder lebt.
”Ihr glaubt es; aber,” erwidert Thomas, 
”mich soll kein falsch Gesicht verführen.”
”Ist er den Galiläerinnen nicht,
auch diesem Simon nicht, erschienen?
Sahn ihn nicht Klephas und sein Gefährte dort
bey Emmahus? Ja hier, mein Freund,
hier an diesem Ort
sahn wir Ihn alle selbst: 
es waren seine Mienen,
die Worte waren seinen Worten gleich,
Er aß mit uns.”
”Betrogen  hat man euch!
Ihr selbst aus Sehnsucht, 
habt euch gern betrogen.
Laßt mich Ihn sehn, mit allen Nägelmaalen sehn,
dann glaub auch ich, 
es sey mein Wunsch geschehn.” 

Und zerfließt die Wolke, die den Herrn umzogen,
der unter ihnen steht und spricht:
”Der Friede Gottes sey mit euch!
Und du, Schwachgläubiger! 
Komm, siehe, zweifle nicht!”
”Mein Herr! Mein Gott! 
Ich seh, ich glaub, ich schweige!”
”So geh in alle Welt, und sey mein Zeuge!

18. Arie  Tenor
Mein Herr! Mein Gott!
Dein ist das Reich! Die Macht ist dein!
So wahr dein Fuß dies Land betreten,
wirst Du der Erde Schutzgott seyn.
Jehovens Sohn wird uns vertreten!
Versöhnte! Kommt Ihn anzubeten!
Erlöste! Sagt Ihm Dank!

Zu Dir steigt mein Gesang empor
aus jedem Thal, aus jedem Hain.
Dir will ich auf dem Feld’ Altäre,
und auf den Hügeln Tempel weihn.
Lallt meine Zunge nicht mehr Dank,
so sey der Ehrfurcht fromme Zähre
mein letzter Lobgesang!

Mein Herr! Mein Gott!
Dein ist das Reich! Die Macht ist dein!
So wahr dein Fuß dies Land betreten,
wirst Du der Erde Schutzgott seyn.
Jehovens Sohn wird uns vertreten!
Versöhnte! Kommt Ihn anzubeten!
Erlöste! Sagt Ihm Dank!

19. Chor
Triumph! Der Sohn des Höchsten sieget!
Er eilt vom Sühnaltar empor!
Triumph! Sein Vater ist vergnüget!
Er nimmt uns in der Engel Chor!

20. Recitativ  Tenor
Auf einem Hügel, dessen Rücken
der Oelbaum und der Palmbaum schmücken
steht der Gesalbte Gottes. Um ihn stehn
die Seligen Gefährten  seiner Pilgrimmschaft.
Sie sehn erstaunt 
von seinem Antlitz Strahlen gehn.
Sie sehn in einer lichten Wolke
den Flammenwagen warten, der Ihn führen soll.

Sie beten an. ¬ Er hebt die Hände
zum letzten Segen auf: ”Seyd meines Geistes voll!
Geht hin und lehrt
bis an der Erden Ende,
was ihr von mir gehört,
das ewige Gebot der Liebe! – Gehet hin!
Thut meine Wunder! – Gehet hin!
Verkündigt allem Volke
Versöhnung, Friede, Seligkeit!”

Er sagt’s, steigt auf,
wird schnell empor getragen,
ein strahlendes Gefolge umringet seinen Wagen.

21. Arie  Bass
Ihr Thore Gottes, öffnet euch!
Der König ziehet in sein Reich.
Macht Bahn, ihr Seraphinenchöre!
Er steigt auf seines Vaters Thron.

Triumph! Werft eure Kronen nieder!
So schallt der weite Himmel wieder:
Triumph! Gebt unserm Gott die Ehre,
heil unserm Gott und seinem Sohn!

22. Chöre
Chor 1 
Ps. 47, 6–7
Gott fähret auf mit Jauchzen,
und der Herr mit heller Posaune.
Lobsinget, lobsinget Gott!
Lobsinget, lobsinget unserm Könige!

Chor 2 
Ps. 97, 1 – Ps. 98, 7–8
Der Herr ist König;
des freue sich das Erdreich!
Das Meer brause! Die Wasserströme frohlocken!
Und alle Inseln seyn fröhlich.

Chor 3 
Ps. 49, 13 Ps. 89, 7  Ps. 148, 2  Ps. 150,6
Jauchzet, ihr Himmel!
Freue dich, Erde! 
Lobet, ihr Berge mit Jauchzen!
Wer ist, der in den Wolken gleich dem Herrn gilt
und gleich ist unter den Kindern der Götter?
Lobet Ihn, alle seine Engel!
Alles, was Odem hat, lobe den Herrn!
Halleluja!
 
Ensimmäinen osa

1. Johdanto  Orkesteri

2. Kuoro
Jumala!
Sinä et hylkää hänen sieluaan helvettiin,
etkä salli,
että Sinun Pyhäsi joutuu turmioon!

3. Resitatiivi Basso
Juudea vapisee! Sen vuoret järisevät!
Jordan pakenee kauas rannoiltaan!
Mitä sinä vapiset, Juudeanmaa?
Vuoret, miksi te järisette noin?
Mikä sinun on, Jordan,
kun virtaat takaisinpäin?
Maailman Herra nousee
ylös maan sylistä,
astuu kalliolle ja näyttää
hämmästyneelle luonnolle elävänsä.
Taivaan lukemattomat joukot leijuvat
ilmassa Hänen ympärillään;
ja keruubi Mikael laskeutuu alas
ja vierittää painavan kiven
Kuninkaansa haudan edestä.
Hänen kasvonsa liekehtivät ja silmänsä loistavat.
Roomalaisten joukko kaatuu kalvenneena
kilpiensä päälle: ”Paetkaa, veljet!
Jumalten kosto kohtaa meidät: paetkaa!”

4. Aaria  Basso
Henkeni vapisee täynnä pelkoa ja iloa!
Kalliot halkeavat! Yö valkenee!
Katsokaa, miten hän leijuu ilmassa!
Katsokaa, miten hänen kasvoiltaan
säteilee jumalallinen kunnia!

Eikö Jeesus kärsinyt tuhansia tuskia?
Eikö Hänen Jumalansa ottanut vastaan hänen sieluaan?
Eikö Hän vuodattunutkin sydäverensä?
Eikö tämä sankari tässä hautakammiossa
maksanutkin maailman syntivelat?

Henkeni vapisee täynnä pelkoa ja iloa!
Kalliot halkeavat! Yö valkenee!
Katsokaa, miten Hän leijuu ilmassa!
Katsokaa, miten Hänen kasvoiltaan
säteilee jumalallinen kunnia!

5. Kuoro
Voitto! Voitto! Herran Voideltu voittaa!
Hän nousee ylös kalliohaudastaan!
Voitto! Enkelten kuoro lentää
voimakkaasti riemuiten ilmojen halki.

6. Resitatiivi  Tenori
Hurskaat Siionin tyttäret käyvät
ihmetellen sisään haudan avoimesta ovesta.
Vavisten he tulevat takaisin ulos. He näkevät
Iankaikkisen Isän sanansaattajan täydessä loistossaan,
ja tämä sanoo heille:
”Älkää peljätkö!
Minä tiedän teidän etsivän vainajaanne,
Jeesusta Nasarealaista täältä
voidellaksenne valittaen hänen ruumistaan.
Ei hän täällä ole, näette hautakammion,
käärinliinat ovat vielä siellä;
mutta älkää Häntä etsikö kuolleiden joukosta!
Se on täytetty, minkä hän edeltä käsin jo sanoi:
Hän elää! Hän on ylösnoussut!”

7. Aaria  Sopraano
Miten arasti lauluni itki,
Lohdutuksemme, ihmisten ystävä,
ei näe ketään, joka lohduttaisi; seisoo siinä hyljättynä.

Hän vuotaa verta, hän joka vapahti kansansa,
joka herätti kuolleita, voi, Hän kalpenee kuolemassa.
Näin valitti pelokas lauluni.

Minut vapahtaaksesi Sinä nouset haudastasi,
sydämeni puhkeaa ilonkyyneliin,
tuskani sulaa riemuksi.

8. Resitatiivi Basso
Kuka on tuo juutalaisnainen, joka haudasta
säikkynä itkien pakenee puutarhaan?
Hetken päästä Jeesus ilmestyy paikalle itse
ja sanoo naiselle, joka ei häntä tunne
”Tyttäreni, miksi sinä itket?”
”Herra, otitko sinä minun Herrani
pois tästä haudasta?
Missä Hän on? Voi, sallithan
minun noutaa Hänet, että voisin
kastella Hänet kyynelilläni, että voisin
voidella hänet tällä voiteella kuolleenakin,
niinkuin  voitelin Hänet hänen eläessäänkin!”
”Maria,”
näin sanoo naiselle hänen ystävänsä
omassa hahmossaan, ”Maria!”
”Mestarini! Ah!”
Maria lankeaa mestarinsa jalkojen juureen,
syleilee ja suutelee niitä itkien.
”Sinä tapaat minut vielä!
Vielä en mene Isäni luokse.
Nouse ja etsi veljeni,
etsi Simonini!
Kerro, että tahdon nähdä hänet!”

9. Duetto Sopraano ja Tenori
Heikkojen lastesi Isä,
langennut, masentunut ihminen
kuulee Sinulta ainoan lohdutuksen.

Sinä lohdutat katuvaa syntistä,
joka etsi Sinua, rakasti sinua,
löysi Sinun luotasi ainoan lohdutuksen.

Lohduttaja, Isä, ihmisten ystävä,
miten jokainen kyynel saa
säälivän sydämesi heltymään!

Sanokaa, kuka olisi Jumalamme kaltainen,
hänen, joka antaa synnit anteeksi?

Sanokaa, kuka olisi Jumalamme kaltainen,
hänen, joka rakastaa syntistä?

Rakkaus, joka sanot olevasi,
miten jokainen kyynel saa
säälivän sydämesi heltymään!

Heikkojen lastesi Isä,
langennut, masentunut ihminen
kuulee Sinulta ainoan lohdutuksen. 

Sinä lohdutat katuvaa syntistä,
joka etsi Sinua, rakasti sinua,
löysi Sinun luotasi ainoan lohdutuksen.

Lohduttaja, Isä, ihmisten ystävä,
miten jokainen kyynel saa
säälivän sydämesi heltymään!

10. Resitatiivi  Tenori
Te naiset, Jeesuksen ystävät!
Sanokaa, miksi niin usein käytte tässä puutarhassa!
Ettekö ole kuulleet, että hän elää?
Te rakastavat murheelliset toivotte kai näkevänne 
sen Jumalallisen, jonka Magdalan Maria näki?
Teidän toivomuksenne on kuultu. Äkkiä Hän on läsnä,
Hänen viittansa tuoksuu aloelta ja mirhalta.
”Minä se olen! Tervehdin teitä!”
He lankeavat vavisten maahan;
Hänen kätensä nostaa heidät jälleen.
”Menkää kotiseudullenne
ja kertokaa opetuslapsille, että minä elän,
ja nousen pian Isäni valtakuntaan;
mutta tahdon nähdä kaikki,
ennen kuin teidän tähtenne
kohoan kohti taivasta
Jumalani ja teidän Jumalanne luokse.”

11. Aaria  Tenori
Sinua minä seuraan, kirkastettu sankari!
Sinua, poisnukkuneiden hurskaiden esikoista!
Voitto! Kuolema on lyöty,
Kuolema, joka oli osa henkien maailmaa.

Tämä liha, joka hajoaa tomuksi,
syntyy riemuiten tomusta uudelleen.
Levätkää toivossa, ruumiinjäseneni
suureen sadonkorjuupäivään asti.

Sinua minä seuraan, kirkastettu sankari!
Sinua, poisnukkuneiden hurskaiden esikoista!
Voitto! Kuolema on lyöty,
Kuolema, joka oli osa henkien maailmaa.

12. Kuoro
Kuolema! Missä on sinun okasi?
Missä voittosi, helvetti! Missä se on?
Voitto on meidän: Jumalalle olkoon kiitos!
Ja Jeesus on voittaja! 

Toinen osa

13. Johdanto  Orkesteri                                                                                

14. Resitatiivi  Basso
Tuolla näen kahden Jeesuksen opetuslapsen
tulevan ulos Jerusalemin portista.
Aivan epätoivoissaan
ja kokonaan surun vallassa
he kulkevat metsien ja vainioiden halki
valittaen Herransa kohtaloa. Herra liittyy
surijoidensa seuraan, verhoaa kasvonsa sumuun,
kuulee heidän epäilyjään ja opettaa heitä.

”Juudan sankarin,
jota kaikkien kansojen tulee palvella,
täytyy ensin kärsiä pakanoiden pilkkaa
ja oman kansansa halveksuntaa.
Sanoissa ja teoissa väkevän profeetan
kavaltaa ystävä, joka söi Hänen kanssaan,
toinen ystävä kieltää Hänet,
hädässä kaikki hylkäävät Hänet;
Hän joutuu vastustajiensa käsiin.
Herjaajat astuvat esiin ja todistavat Häntä vastaan!
Näin kertovat esi-isät ja profeetat.
Israelin kuningas ei kätke kasvojaan
pilkalta eikä sylkijöiltä.
Hän kääntää toisenkin poskensa korvapuusteille,
tarjoaa selkänsä heidän lyönneilleen.
Kun Hänet teuraaksi viedään,
ei Hän suutansa avaa,
Pahantekijöiden joukkoon luettuna
Hän rukoilee Jumalaa vainoojiensa puolesta.
Hänet on runneltu
käsistään ja jaloistaan.
Etikkaa hänelle juotetaan,
kun hänellä on kova jano,
vieläpä sapella sekoitettuna.
He vain puistelevat päätään.
Lyhyeksi aikaa Jumalakin hylkää Hänet.
Aikanaan kansat tulevat näkemään,
kenet ovat lävistäneet!
Hänen vaatteensa jaetaan,
Hänen puvustaan heitetään arpaa.
Hänet haudataan rikkaiden tapaan.
Hänen ruumiinsa ei mätäne,
vaan Jumala vetää hänet maan sylistä
esille ja asettaa Hänet kalliolle. Hän astuu
ihanuuteensa Isänsä luokse,
eikä Hänen valtakunnallaan ole loppua.
Hänen nimensä pysyy niin kauan 
kuin kuu ja aurinko ovat olemassa.”

Tämä puhe parantaa ystävien tuskan.
Heidän sydämiinsä syttyy
rakkaus tätä vierasta kohtaan.
He käyvät pöytään, Hän murtaa leivän
ja kiittää.
Opetuslapset tunnistavat Hänen kiitoksensa,
sumu hälvenee, he näkevät Hänet, Hän katoaa.

15. Aaria  Basso
Tervetuloa, Vapahtaja! 
Iloitkaa, esi-isät ja profeetat!
Siionin toivo on täyttynyt.
Kiittäkää, te syntymättömät lapset!
Syntisten täyttämän maailman hyväksi
 Jumala ottaa vastaan Hänen suuren uhrinsa.

Pyhä kuolee pettureiden puolesta:
Näin täyttyvät Tuomarin sanat.
Hän polkee murskaksi Helvetin pään,
Hän kokoaa kapinoitsijat uudelleen joukkoonsa:
Taivas ottaa meidät vastaan.

Tervetuloa, Vapahtaja! 
Iloitkaa, esi-isät ja profeetat!
Siionin toivo on täyttynyt.
Kiittäkää, te syntymättömät lapset!
Syntisten täyttämän maailman hyväksi
Jumala ottaa vastaan Hänen suuren uhrinsa.

16. Kuoro
Voitto! Elämän ruhtinas voittaa!
Kahleissa Hän kuljettaa Helvettiä ja Kuolemaa!
Voitto! Voitonlippu liehuu!
Sen kangas on vieläkin punainen verestä!

17. Resitatiivi  Tenori
Yksitoista opetuslasta,
on koolla lukittujen ovien takana
pelätessään vihamiesten raivoa, he iloitsevat
tietäessään Jeesuksen taas elävän.
”Niinhän te luulette; mutta,” sanoo Tuomas,
”minua ei johdeta harhaan harhanäyillä.”
”Eikö hän ilmestynyt galilealaisille naisille,
eikö tälle Simonillekin?
Eikö Kleopas seuralaisineen nähnytkin hänet
Emmauksen tiellä? Sitä paitsi, ystäväni,
tässä samassa paikassa 
me kaikki näimme hänet itse: 
tunsimme hänen ilmeensä,
tunsimme hänen sanansa,
Hän söikin kanssamme.”
”Teitä on petetty!
Kaivatessanne häntä olette itse
pettäneet itseänne.
Kunhan näen hänet, ja naulojen haavat,
silloin minäkin uskon,
että toiveeni on käynyt toteen.”

Niin pilvi, joka ympäröi Herraa
heidän joukossaan, hajosi, ja Hän sanoi:
”Herran rauha olkoon teidän kanssanne!
Ja sinä, vähäuskoinen!
Tule ja katso, äläkä enää epäile!”
”Minun Herrani! Minun Jumalani!
Minä näen, uskon, vaikenen!”
”Mene siis kaikkeen maailmaan ja todista minusta!”

18. Aaria  Tenori
Herrani! Jumalani!
Sinun on valtakunta! Sinun on voima!
Niin totta kuin jalkasi on koskettanut tätä maata,
tulet suojelemaan maailmaa jumalallisella voimallasi.
Jumalan Poika on meidän suojelijamme!
Armahdetut! Tulkaa rukoilemaan Häntä!
Lunastetut! Kiittäkää Häntä!

Ylös Sinua kohti nousee lauluni
jokaisesta laaksosta, jokaisesta lehdosta.
Sinulle tahdon vihkiä alttareita vainioille
ja temppeleitä kukkuloille.
Jos kieleni ei enää jaksa laulaa ylistystäsi,
olkoot kunnioituksen hurskaat kyyneleet
viimeinen kiitoslauluni!

Herrani! Jumalani!
Sinun on valtakunta! Sinun on voima!
Niin totta kuin jalkasi on koskettanut tätä maata,
tulet suojelemaan maailmaa jumalallisella voimallasi.
Jumalan Poika on meidän suojelijamme!
Armahdetut! Tulkaa rukoilemaan Häntä!
Lunastetut! Kiittäkää Häntä!

19. Kuoro
Voitto! Korkeimman Poika voittaa!
Hän kohoaa ylös sovitusalttarilta!
Voitto! Hänen Isänsä on tyytyväinen!
Hän ottaa meidät enkelien kuoroon!

20. Resitatiivi  Tenori
Kukkulalla, jonka harjaa
koristavat öljypuu ja palmupuu,
seisoo Herran Voideltu. Hänen ympärillään seisovat
Hänen seuraajansa tällä pyhällä vaelluksella.
He katsovat hämmästyneinä 
Hänen säteileviä kasvojaan.
He näkevät valoa hehkuvan pilven;
sen päällä odottavat tulivaunut valmiina viemään Hänet.

He rukoilevat.  Hän kohottaa kätensä
viimeiseen siunaukseen: ”Täyttäköön Henkeni teidät!
Menkää ja opettakaa
kaikkialla, aina maan ääriin saakka,
mitä olette minulta kuulleet
rakkauden ikuisesta käskystä! – Menkää siis!
Tehkää minun ihmeitäni! – Menkää siis!
Julistakaa kaikelle kansalle
sovitusta, rauhaa, autuutta!”

Näin Hän sanoi, nousi vaunuun, 
joka nopeasti kantoi Hänet ylös;
säteilevä seurue ympäröi hänen vaunuaan.

21. Aaria  Basso
Jumalan portit, avautukaa!
Kuningas saapuu valtakuntaansa.
Tehkää tietä, serafien kuorot!
Hän nouse Isänsä valtaistuimelle.

Voitto! Kumartakaa maahan asti!
Näin kaikuu koko avara taivas:
Voitto! Kunnia kuuluu Jumalallemme,
ylistys Hänelle ja Hänen Pojalleen!

22. Kuorot
Kuoro 1

Jumala nousee istuimelleen riemuhuutojen kaikuessa,
Herra kirkkaiden pasuunoiden soidessa.
Laulakaa Jumalan ylistystä!
Laulakaa Kuninkaamme ylistystä!

Kuoro 2

Herra on Kuningas;
iloitkoon kaikki maanpiiri!
Meri pauhatkoon! Vesivirrat riemuitkoot!
Ja kaikki saaret olkoot iloisia.

Kuoro 3

Riemuitkaa, taivaat!
Iloitse, maa!
Ylistäkää, vuoret, riemuiten!
Kuka on pilvissä Herran veroinen
ja jumalten lasten arvoinen?
Ylistäkää Häntä, kaikki Hänen enkelinsä!
Kaikki, joissa henki on, ylistäkööt Herraa!
Halleluja!

Lähde: Laura - laulujen suomennostietokanta / Sibelius-Akatemia / http://www.siba.fi/laura