Laura - Laulutekstien suomennostietokanta
Suomeksi | In English

Schafer, Raymond Murray (*1933-): Narcissus et Echo

Sävellyksen tiedot

Säveltäjä Schafer, Raymond Murray (*1933-)
Nimeke Narcissus et Echo
Sävellysvuosi 2009
Esityskokoonpano kuoro(SATB)

Tekstin tiedot

RunoilijaOvidius Naso, Publius (43 eaa.-17/18 jaa.)
KieliLatina
KäyttöoikeudetVapaa
LisätietojaTeksti on Ovidiuksen Muodonmuutoksia-teoksesta (Narkissoksen ja Ekhon tarina sisältyy teoksen kolmanteen kirjaan, sen säkeisiin 339 – 510; tämä on kooste näistä 171 säkeestä).

Suomennoksen tiedot

Suomentaja Pullinen, Erkki (*1939-) näytä yhteystiedot
Puhelin 20400-468 988
SähköpostiEnsisijainen yhteystieto: erkki.pullinen@uniarts.fi
LähiosoiteOltermannintie 14 A 1
Postiosoite00620 HELSINKI
KäyttöoikeudetKäyttölupa käsiohjelmaan pyydettävä suomentajalta
 
 
Chorus: Parate viam caeco Tiresiae!
Tiresias:
Quam fabulam velitis ut narrem vobis?
Solo: 
Fabulam narra de Narcisso et Echu!
Tiresias: Sequimini me!
Chorus: Sequimur libenter!

Tiresias per Aonias fama celebrerrimus urbes
imprehensa dabat populo responsa petenti.
Tiresias:
Namque quinos unum Narcissus annum  
addierat poteratque puer iuvenisque videri:
Multi illum iuvenes, multae cupiere puellae;
sed fuit in tenera tam dura superbia forma:
nulli illum iuvenes nullae tetigere puellae.

Aspicit hunc trepidos agitantem in retia cervos
vocalis nymphe, quae nec reticere loquenti
nec prior ipsa loqui didicit, resonabilis Echo. 
Tantum haec fine loquendi ingeminat voces 
Chorus: 
O quotiens voluit blandis accedere dictis
et molles adhibere preces! 
Natura repugnat.
Tiresias:
Forte puer comitum seductus ab agmine fido
dixerat “ecquis adest?”  
Echo: …adest…
Tiresias: 
Hic stupet utque aciem partes dimittit in omnes,
voce magna clamat “veni!”; vocat illa vocantem. 
Huc coeamus!  
Narcissus: Antequam tibi copia nostri  moriar  
Echo: Emoriar

Tiresias: 
Corporis omnis abit... Ossa saxa facta sunt.
Chorus:  Inde latet silvis. 
Nulloque videtur sed omnibus auditur.
Tiresias: 
Fons erat inlimis, nitidis argenteus undis,
quem neque pastores neque pastae
monte capellae contigerant.
Hic puer et studio venandi lassus et aestu  
procubuit faciemque loci fontemque secutus. 
Chorus:  Dumque sedare cupit 
adstupet ipse sibi vultui; 
spectat sua lumina, impubesque genas 
et eburnea colla decusque oris.  
Tiresias: At oculos idem qui decipit incitat error. 
Chorus: Et placet et video, 
sed quod videoque placetque non invenio. 
Exigua prohibemur aqua. 
Cupit ipse teneri.
nam quotiens liquidis porreximus oscula lymphis 
hic totiens ad me resupino nititur ore.
Iste ego sum! 
Uror amore mei! 

Tiresias: Sic attenuatus amore  
nec corpus remanet, quondam quod amaverat Echo. 
Dictoque “vale, vale” 
inquit et echo.  
Sed nusquam corpus ... vale vale vale…

Ita finitur fabula Narcissu et Echu 
ut ab Ovidio narratur.
 
Kuoro: Tehkää tietä sokealle Teiresiaalle!
Teiresias: 
Minkä tarinan tahdotte minun kertovan teille?
Ääni kuorosta:
Kerro meille Narkissoksesta ja Ekhosta!
Teiresias: Seuratkaa minua!
Kuoro:  Mielihyvin!

Teiresias tunnettin kaikissa Boetian kaupungeissa
miehenä, joka taitavasti vastasi kaikkien kysymyksiin.
Teiresias: 
Täytettyään kuusitoista vuotta Narkissos
näytti milloin pojalta, milloin nuorukaiselta:
monet nuorukaiset ja tytöt rakastuivat häneen;
mutta hänen komeassa ruumiissaan oli niin paljon kovuutta ja ylpeyttä, 
etteivät pojat eivätkä tytöt kiinnostaneet häntä.

Hänet näki kerran hirvijahdissa Ekho, nymfi, joka ei 
pystynyt vastaamaan toisen puheeseen eikä itse
alottamaan keskustelua, vaan ainoastaan kaiuttamaan 
toisen puhujan lauseen loppua.
Kuoro: 
Voi miten monta kertaa Ekho olisikaan tahtonut
lähestyä poikaa hellin pyynnöin ja mairittelevin sanoin! 
Se ei ollut mahdollista.
Teiresias: 
Sattumalta poika oli joutunut eroon kumppaneistaan ja 
huusi ”onko siellä ketään?” 
Ekho: … ketään…
Teiresias: 
Hämmästyneenä poika katseli ympärilleen joka suuntaan
huutaen kaikin voimin ”Tule!” Tyttö tietenkin vastasi.
Tavataan! 
Narkissos: En päästä sinua lähelleni; mieluummin kuolen! 
Ekho: … kuolen…

Teiresias: 
Tytön koko ruumis haihtui pois… luut kivettyivät. 
Kuoro: Metsissä hän nyt piileskelee. 
Kukaan ei häntä näe, mutta kaikki kuulevat.
Teiresias: 
Siinä lähellä oli lähde, sen vesi oli kirkasta kuin hopea,
eivätkä paimenet eikä heidän paimentamansa vuohilaumat  olleet siihen kajonneet.
Metsästyksen ja kuumuuden väsyttämä poika laskeutui paikan 
kauneudesta lumoutuneena lepäämään lähteen viereen.
Kuoro: Kun hän sitten tahtoi juoda,
hän lumoutui nähdessään oman kuvajaisensa vedessä;
hän katseli silmiään, parrattomia poskiaan 
ja norsunluun värisen kaulansa ja kasvojensa kauneutta.
Teiresias: Mutta mikä silmiä miellytti, pettikin niitä.
Kuoro: Mitä näen, se miellyttää minua,
mutta en voi näkemääni koskettaa.
Pieni määrä vettä estää meitä.
Hän tahtoisi syleillä minua,
niin kuin me olemme tarjoutuneet suutelemaan 
vedenneitoja, hän nyt tarjoaa kasvonsa suudeltaviksi.
Sehän olen minä!
Minähän palan rakkaudesta itseeni!
Narcissos hukkuu lähteeseen
Teiresias: Rakkaus tuhosi hänet, 
ei jäänyt sitä ruumista, jota Ekho oli rakastanut.
Narkissos oli huokaissut ”hyvästi, hyvästi”. 
Ja Ekho vastannut.
Mutta ruumiita ei enää ollut  … hyvästi, hyvästi, hyvästi. 

Näin päättyy Narkissoksen ja Echon tarina
Ovidiuksen kertomana.

Etsi muista tietokannoista

Linkit avautuvat uuteen ikkunaan. Classical Music Library ja Classical Scores Library toimivat vain Sibelius-Akatemian työasemilta.