Laura - Laulutekstien suomennostietokanta
Suomeksi | In English

Orff, Carl (1895-1982): Carmina burana

Sävellyksen tiedot

Säveltäjä Orff, Carl (1895-1982)
Nimeke Carmina burana
Osa teoksesta/sarjasta/kokoelmasta Carmina burana
Sävellysvuosi 1936
Esityskokoonpano sopraano, tenori, baritoni, orkesteri, kuoro, kuoro(C)
Lisätietoja Cantiones profanae cantoribus et choris cantandae comitantibus instrumentis atque imaginibus magicis / Maallisia lauluja solisteille ja kuoroille instrumenttien ja maagisten kuvien säestyksellä

Muut suomennosversiot (1 kpl)

Tekstin tiedot

RunoilijaAnonyymi runoilija
KieliLatina
KäyttöoikeudetVapaa
LisätietojaTeoksen toisella suomentajalla Erkki Pullisella on myös tekstien taustoja yleisesti valottava esipuhe, jota voi tiedustella suoraan häneltä.

Suomennoksen tiedot

NimekeCarmina burana / Lauluja Baijerista
Suomentaja Pullinen, Erkki (*1939-) näytä yhteystiedot
Puhelin 20400-468 988
SähköpostiEnsisijainen yhteystieto: erkki.pullinen@uniarts.fi
LähiosoiteOltermannintie 14 A 1
Postiosoite00620 HELSINKI
KäyttöoikeudetKäyttölupa käsiohjelmaan pyydettävä suomentajalta
LisätietojaAlaviitteet ovat koko tekstin lopussa. On suositeltavaa, että yleisölle jaettavassa ohjelmalehtisessä alaviitteet ovat kunkin laulun jälkeen.
 
 
1. Fortuna imperatrix mundi (Kuoro)

O Fortuna,
velut luna
statu variabilis,
semper crescis
aut decrescis;
vita detestabilis
nunc obdurat
et tunc curat
ludo mentis aciem,
egestatem,
potestatem
dissolvit ut glaciem.

Sors immanis
et inanis,
rota tu volubilis,
status malus,
vana salus 
semper dissolubilis,
obumbrata
et velata
michi quoque niteris,
nunc per ludum
dorsum nudum
fero tui sceleris.

Sors salutis
et virtutis
michi nunc contrararia,
est affectus
et defectus
semper in angaria.
Hac in hora
sine mora
corde pulsum tangite,
quod per sortem,
sternit fortem,
mecum omnes plangite!

2. Fortune plango vulnera (Kuoro)

Fortune plango vulnera
stillantibus ocellis,
quod sua michi munera
subtrahit rebellis.
Verum est, quod legitur
fronte capillata,
sed plerumque sequitur
Occasio calvata.

In Fortune solio
sederam elatus,
prosperitatis vario
flore coronatus;
quisquid tamen florui
felix et beatus, 
nunc a summo corrui
gloria privatus.

Fortune rota volvitur:
descendo minoratus;
alter in altum tollitur;
nimis exaltatus
rex sedet in vertice,
caveat ruinam!
Nam sub axe legibus
Hecubam reginam.

PRIMO VERE

3. Veris leta facies (Pieni kuoro)

Veris leta facies
mundo propinatur,
hiemalis acies
victa iam fugatur.
In vestitu vario
Flora principatur,
nemorum dulcisono 
que cantu celebratur.

Flore fusus gremio 
Phebus novo more
risum dat, hoc vario
iam stipatur flore,
Zephyrus nectareo
spirans it odore,
certatim pro bravio
curramus in amore.

Cytharizat cantico
dulcis Philomena,
flore rident vario
prata iam serena,
salit cetus avium
silve per amena,
chorus promit virginum
iam gaudia millena.

4. Omnia Sol temperat (Baritonisoolo)

Omnia Sol temperat
purus et subtilis,
novo mundo reserat
faciem Aprilis,
ad Amorem properat
animus herilis,
et iocundis imperat
deus puerilis.

Rerum tanta novitas
in solemni vere
et veris auctoritas
iubet nos gaudere,
vias prebet solitas,
et in tuo vere
fides est et probitas
tuum retinere.

Ama me fideliter!
fidem meam nota:
de corde totaliter
et ex mente tota
sum presentialiter 
absens in remota:
quisquis amat taliter,
volvitur in rota.

5. Ecce gratum (Kuoro)

Ecce gratum
et optatum
Ver reducit gaudia:
purpuratum
floret pratum,
Sol serenat omnia.
Iam iam cedant tristia.
Estas redit
nunc recedit
Hyemis sevitia.

Iam liquescit
et decrescit
grando, nix et cetera,
bruma fugit,
et iam sugit
Ver Estatis ubera;
illi mens est misera,
qui nec vivit,
nec lascivit
sub estatis dextera.

Gloriantur
et letantur
in melle dulcedinis,
qui conantur
ut utantur
premio Cupidinis;
simus jussu Cypridis
gloriantes et letantes
pares esse Paridis.

UF DEM ANGER

6. Tanz (Orkesteri)

7. Floret silva (Kuoro)

Floret silva nobilis
floribus et foliis.
Ubi est antiquus
meus amicus?
Hinc equitavit.
Eia, quis me amabit?

Floret silva undique
Nah mime gesellen ist mir weh.
Gruonet der walt allenthalben.
Wa ist min geselle alse lange?
Der ist hingeritten.
O wi, wer soll mich minnen.

8. Chramer, gip die varwe mir (Kuoro + pienen kuoron sopraanoja)

Chramer, gip die varwe mir,
die min wengel roete,
damit ich die jungen man
an ir dank der minnenliebe noete.

Seht mich an,
jungen man,
lat mich iu gevallen!

Minnet, tugentliche man,
minnecliche frouwen!
Minne tuot iu hoch gemuot
unde lat iuch in hohen eren schouwen.

Wol dir, Werlt, daz du bist
also freudenriche!
Ich wil dir sin undertan
durch din liebe immer sicherliche.

9. Reie (Orkesteri)

Swaz hie gat umbe (Kuoro)

Swaz hie gat umbe,
das sint allez megede,
die wellent an man
alle disen sumer gan.

Chume, chum geselle min (Pieni kuoro)

Chume, chum geselle min,
ih enbite harte din.
Ih enbite harte din,
chume, chum geselle min.

Suzer, rosenvarwer munt,
chum un mache mich gesunt.
Chum un mache mich gesunt,
suzer, rosenvarwer munt.

Swaz hie gat umbe (Kuoro)

Swaz hie gat umbe,
das sint allez megede,
die wellent an man
alle disen sumer gan.

10. Were diu werlt alle min (Kuoro)

Were diu werlt alle min,
von deme mere unze an den Rin,
des wolt ih mih darben,
daz diu chünegin von Engellant
lege an minen armen.

IN TABERNA

11. Estuans interius (Baritonisoolo)

Estuans interius
ira vehementi
in amaritudine
loquor mee menti:
factus de materia,
cinis elementi,
similis sum folio,
de quo ludunt venti.

Cum sit enim proprium
viro sapienti
supra petram ponere
sedem fundamenti,
stultus ego comparor
fluvio labenti,
sub eodem tramite
nunquam permanenti.

Feror ego veluti
sine nauta navis,
ut per vias aeris
vaga fertur avis,
non me tenent vincula,
non me tenet clavis
quero mihi similes,
et adiungor pravis.

Mihi cordis gravitas
res videtur gravis;
iocus est amabilis
dulciorque favis;
quidquid Venus imperat,
labor est suavis,
que nunquam in cordibus
habitat ignavis.

Via lata gradior
more iuventutis,
implicor et vitiis
immemor virtutis,
voluptatis avidus
magis quam salutis,
mortuus in anima
curam gero cutis.

12. Olim lacus colueram (Tenorisoolo ja mieskuoro)

Olim lacus colueram,
olim pulcher extiteram,
dum cignus fueram.

Miser, miser, 
modo niger 
et ustus fortiter!

Girat, regirat garcifer,
me rogus urit fortiter:
propinat me nunc dapifer.

Miser, miser...

Nunc in scutella iaceo,
et volitare nequeo,
dentes frendentes video.

Miser, miser...

13. Ego sum abbas (Baritonisoolo ja mieskuoro)

Ego sum abbas Cucaniensis,
et consilium meum est cum bibulis,
et in secta Decii voluntas mea est,
et qui mane me  quesierit in taberna,
post vesperam nudus egredietur,
et sic denudatus veste clamabit:
”Wafna! Wafna!
Quid fecisti, sors turpissima?
Nostre vite gaudia 
abstulisti omnia!”

14. In taberna (Mieskuoro)

In taberna quando sumus,
non curamus quid sit humus,
sed ad ludum properamus,
cui semper insudamus.

Quid agatur in taberna,
ubi nummus est pincerna,
hoc est opus ut queratur,
si quid loquar, audiatur.

Quidam ludunt, quidam bibunt,
quidam indiscrete vivunt.
Sed in ludo qui morantur,
ex his quidam denudantur,
quidam ibi vestiuntur,
quidam saccis induuntur.
Ibi nullus timet mortem,
sed pro Baccho mittunt sortem.

Primo pro nummata vini:
ex hac bibunt libertini;
Semel bibunt pro captivis,
post hec bibunt ter pro vivis,
quater pro Christianis cunctis,
quinques pro fidelibus defunctis,
sexies pro sororibus vanis,
septies pro militibus silvanis,
octies pro fratribus perversis,
nonies pro monachis dispersis,
decies pro navigantibus,
undecies pro discordantibus,
duodecies pro penitentibus,
tredecies pro iter agentibus.
Tam pro papa quam pro rege
bibunt omnes sine lege.

Bibit hera, bibit herus,
bibit miles, bibit clerus,
bibit ille, bibit illa,
bibit servus cum ancilla,
bibit velox, bibit piger,
bibit albus, bibit niger,
bibit constans, bibit vagus,
bibit rudis, bibit magus.

Bibit pauper et egrotus,
bibit exul et ignotus,
bibit puer, bibit canus,
bibit presul et decanus,
bibit soror, bibit frater,
bibit anus, bibit mater,
bibit ista, bibit ille,
bibunt centum, bibunt mille.

Parum sexcente nummate 
durant, cum immoderate
bibunt omnes sine meta.
Quamvis bibant mente leta;
sic nos rodunt omnes gentes
et sic erimus egentes.
Qui nos rodunt, confundantur,
et cum iustis non scribantur.

COUR D’AMOURS

15. Amor volat undique (Poikakuoro ja sopraanosoolo)

Amor volat undique;
captus est libidine.
Iuvenes, iuvencule
coniunguntur merito.

Si qua sine socio,
caret omni gaudio,
tenet noctis infima
sub intimo
cordis in custodia:
Fit res amarissima.

16. Dies, nox et omnia (Baritonisoolo)

Dies, nox et omnia
michi sunt contraria,
virginum colloquia
me fay planszer,
oy suvenz suspirer
plu me fay temer.

O sodales, ludite,
vos qui scitis, dicite,
michi mesto parcite,
grand ey dolur,
attamen consulite
per voster honur.

Tua pulchra facies 
me fay planszer milies,
pectus habet glacies,
a remender
statim vivus fierem per un baser.

17. Stetit puella (Sopraanosoolo)

Stetit puella
rufa tunica.
Si quis eam tetigit,
tunica crepuit. Eia.

Stetit puella
tamquam rosula.
Facie splenduit,
os eius floruit.

18. Circa mea pectora (Baritonisoolo ja kuoro)

Circa mea pectora
multa sunt suspiria
de tua pulchritudine,
que me ledunt misere.

Mandaliet, mandaliet,
min geselle chomet niet.

Tui lucent oculi
sicut solis radii,
sicut splendor fulguris
lucem donans tenebris.

Mandaliet, mandaliet...

Vellet deus, vellent dii,
quod mente proposui:
ut eius virginea
reserassem vincula.

Mandaliet, mandaliet...

19. Si puer cum puella (Mieskuoro)

Si puer cum puellula
moraretur in cellula,
felix coniunctio.
Amore succrescente,
pariter e medio
avulso procul tedio,
fit ludus ineffabilis
membris, lacertis, labiis.
Si puer cum puellula
moraretur in cellula.

20. Veni, veni, venias (Kaksoiskuoro)

Veni, veni, venias,
ne me mori facias,
hyria, hyrie, nazaza,
trillirivos…


Pulchra tibi facies,
oculorum acies,
capillorum series,
o quam clara species!

Rosa rubicundior,
lilio candidior,
omnibus formosior,
semper in te glorior!

21. In trutina (Sopraanosoolo)

In trutina mentis dubia
fluctuant contraria:
lascivus amor et pudicitia.
Sed eligo, quod video;	
collum iugo prebeo
ad iugum tamen suave transeo.

22. Tempus est iocundum (Sopraano, baritoni, kuoro ja poikakuoro)

Tempus est iocundum,
o virgines,
modo congaudete,
vos iuvenes,

Oh, oh, oh,
totus floreo,
iam amore virginali
totus ardeo,
novus amor est,
quo pereo.



Mea me comfortat
promissio,
mea me deportat
negatio.

Oh, oh, oh...

Tempore brumali
vir patiens,
anime vernali
lasciviens.

Oh, oh, oh…

Mea mecum ludit
virginitas,
mea me detrudit
simplicitas.

Oh, oh, oh…

Veni, domicella,
cum gaudio,
veni, veni,
pulchra, iam pereo..

Oh, oh, oh,
totus floreo,
iam amore virginali
totus ardeo,
novus amor est,
quo pereo.



23. Dulcissime (Sopraanosoolo)

Dulcissime,
totam tibi subdo me!

BLANZIFLOR ET HELENA

24. Ave formosissima (Kuoro)

Ave formosissima,
gemma pretiosa,
ave decus virginum,
virgo gloriosa,
ave mundi luminar,
ave mundi rosa,
Blanziflor et Helena,
Venus generosa!

25. Fortuna imperatrix mundi (Kuoro)

O Fortuna,
velut luna
statu variabilis...
Carmina burana / Lauluja Baijerista  
1. Fortuna imperatrix mundi (Kuoro)

Oi, Fortuna,
olet kuin kuu
aina muuttuvassa tilassa,
onni lisääntyy
tai vähenee;
joskus elämä
tuntuu kauhealta
ja joskus se parantaa
mielen haavat kuin leikiten,
köyhyys ja kurjuus
valta ja voima
haihtuvat pois kuin jää sulaessaan.

Armoton
ja arvaamaton kohtalo,
kun sinun mielivaltainen pyöräsi
pysähtyy pahaan asentoon,
häilyvä onni 
haihtuu aina;
piilossa minulta
kuin hunnutettuna
sinä alistat minut valtasi alle,
sinun törkeän oikkusi ansiosta
en pysty edes
alastonta selkääni verhoamaan.

Menestyksen
ja urotöiden arvat
eivät osu minun kohdalleni,
lyötynä
ja voitettuna
tunnen olevani jatkuvassa hädässä.
Siispä juuri nyt,
ilman viivytyksiä
hellyttäkää sydämenne,
koska kohtalon oikusta
olen kaiken menettänyt,
itkekää ja valittakaa yhdessä kanssani!

2. Fortune plango vulnera (Kuoro)

Kohtalon kovia iskuja
murehdin kyynelsilmin,
kun se riisti minulta
takaisin antamansa lahjat.
Totta on, mitä sanotaan
sattuman jumalattaren hiustupsusta (1),
mutta useimmiten hän pääsee pakoon
luopumalla siitä.

Kerran istuin Fortunan valtaistuimella
ylpeänä arvostani,
menestyksen kirjava
kukkaseppele päässäni;
vaikka silloin olin huipulla,
menestyneenä ja onnellisena, 
on kaikki nyt luhistunut,
minulta on riistetty voima ja kunnia.

Fortunan pyörä pyörii
minun vuoroni on pudota;
joku toinen nostetaan korkeuksiin,
liiankin ylimielisenä
istuu kuningas korkeimmalla kohdalla,
varokoonkin putoamasta!
Sillä kaikkiallahan kerrotaan
kuningatar Hecubasta (2).

KEVÄÄLLÄ

3. Veris leta facies (Pieni kuoro)

Kevät kääntää hymyilevät kasvonsa
maan puoleen,
talven kylmyys
pakenee jo voitettuna.
Loistavassa puvussaan
hallitsee Flora,
jota juhlitaan lehdoista 
suloisina kaikuvilla lauluilla.

Floran sylissä 
Phebus (3) hymyilee jälleen
ja hänen hymynsä houkuttelee
esiin monenlaisia kukkia,
lempeä länsituuli levittää
niiden hunajanmakeaa tuoksua,
nyt on aika kilpailla ensi palkinnosta
rakkauden leikeissä.

Suloinen satakieli
virittää laulunsa,
monenlaiset kukat nauravat
päivänpaisteisilla niityillä,
lintuparvi visertelee
vehreissä metsissä
tanssivien neitojen kuoro
kertoo tuhansista riemuista.

4. Omnia Sol temperat (Baritonisoolo)

Kaikkia lämmittää
kirkas ja korkealla paistava aurinko,
huhtikuu paljastaa kasvonsa
uudelleen heräävälle maailmalle,
rakkauteen palaa
miehen mieli,
näitä leikkejä johtaa Amor,
se jumalaveitikka.

Kaiken uudestisyntyminen
kevään juhlaan
ja kevät itse koko voimallaan
kehottaa meitä iloitsemaan,
tekemään sen tutulla ja turvallisella tavalla:
sinunkin on nuoruutesi keväässä
oikein ja kohtuullista
pitää kiinni omasta rakkaastasi.

Rakasta minua uskollisesti!
tiedä, että minäkin teen niin:
koko sydämestäni
ja sielustani
olen ajatuksissa luonasi 
silloinkin kun olen kaukana:
joka näin väkevästi rakastaa,
kärsii kuin kidutuspyörässä.

5. Ecce gratum (Kuoro)

Katso, miten rakastettu
ja kaivattu kevät
palaa takaisin ja tuo mukanaan riemun:
purppuranpunaisena
kukkii niitty,
aurinko valaisee kaiken kirkkaaksi.
Nyt saavat murheet ja surut väistyä.
Kesä palaa takaisin
nyt haihtuu
talven tuimuus.

Nyt sulavat
ja haihtuvat pois
rakeet, lumi ja jää,
talvi pakenee
ja pian imee
Kevät voimaa Kesän rinnasta;
typerä on ihminen,
joka ei osaa elää
eikä rakastaa,
vaikka kesä olisi siihen oikea aika.

Kunnian, maineen
ja kaikenlaisten riemujen
suloisesta makeudesta nauttivat ne,
jotka ponnistelevat
voittaakseen
rakkauden palkinnon;
Venusta totellen
kunnostautukaamme ja iloitkaamme,
olkaamme Pariksen (4) kaltaisia.

NIITYLLÄ

6. Tanz (Orkesteri)

7. Floret silva (Kuoro)

Uljaassa metsässä kukoistavat
kukat ja vehreät lehdet.
Missä on
minun uskollinen ystäväni?
Ratsasti pois.
Voi, kuka nyt sitten rakastaa minua?

Koko metsä kukoistaa,
minun on ikävä armastani.
Koko metsä kukoistaa,
missä hän viipyy niin kauan?
Ratsasti pois.
Voi, kuka nyt sitten rakastaa minua?

8. Chramer, gip die varwe mir (Kuoro + pienen kuoron sopraanoja)

Kauppias, anna minulle sellaista väriä,
jolla saan poskeni punaisiksi,
että nuoret miehet ne huomaisivat
ja täyttyisivät rakkaudella.

Katsokaa minua,
nuoret miehet,
teen kaikkeni miellyttääkseni teitä.

Kunnon miehet, rakastakaa
rakkautenne arvoisia naisia!
Rakkaus ilahduttaa mieltänne
ja tuottaa teille suurta kunniaa.

Ihanaa, maailma, että olet
niin täynnä iloa ja riemua!
Tahdon olla sinulle alamainen
sinun suuren hyvyytesi tähden.

9. Reie (Orkesteri)

Swaz hie gat umbe (Kuoro)

Ne jotka pyörivät tässä piirissä,
ovat kaikki tyttöjä,
jotka haluavat itselleen miehen
koko tämän kesän ajaksi.

Chume, chum geselle min (Pieni kuoro)

Tule, tule, kultaseni,
rukoilen sinua.
Rukoilen sinua,
tule, tule, kultaseni.

Suloinen ruususuu,
tule ja paranna minut lemmensairaudestani.
Tule ja paranna minut lemmensairaudestani,
suloinen ruususuu.

Swaz hie gat umbe (Kuoro)

Ne jotka pyörivät tässä piirissä,
ovat kaikki tyttöjä,
jotka haluavat itselleen miehen
koko tämän kesän ajaksi.

10. Were diu werlt alle min (Kuoro)

Jos koko maailma olisi minun
merestä aina Reinille saakka,
niin antaisin sen pois,
jos vain saisin pitää sylissäni
Englannin kuningatarta (5).

KAPAKASSA

11. Estuans interius (Baritonisoolo)

Raivosta kiehuen
vihan vallassa
sanon katkerana
itselleni:
olen pelkkää ainetta,
tomua ja tuhkaa,
olen kuin lehti,
jolla tuulet leikittelevät.

Kun viisaan miehen
tuntee siitä,
että hän rakentaa
huoneensa kalliolle,
minua hölmöä voisi verrata
päämäärättömästi virtaavaan veteen,
joka milloinkaan
ei pysy reitillään.

Minä ajelehdin kuin
laiva ilman perämiestä
kuin ilmojen halki
harhaileva lintu,
mitkään kahleet eivät pidättele minua,
eivät lukot eikä salvat,
kun etsiydyn kaltaisteni seuraan
ja liityn röyhkimysten joukkoon.

Minusta järkevä ajattelu
tuntuu vastenmieliseltä;
hauskanpito taas miellyttää,
se maistuu makeammalta kuin hunaja;
on helppo toteuttaa,
kaikki, mitä Venus käskee,
hän, joka ei koskaan
viihdy pelkurien sydämissä.

Vaellan lavealla tiellä
nuorten tapaan,
ryven paheissani
enkä muista hyveitä,
rakastaen aistien nautintoja
enemmän kuin autuuttani,
sieluni on kuollut;
lihan tarpeista pidän huolta.

12. Olim lacus colueram (Tenorisoolo ja mieskuoro) (6)

Ennen minä uiskentelin järvillä
ennen minua pidettiin kauniina,
se oli silloin, kun olin joutsen.

Minua raukkaa, nyt olen 
muodoltani musta 
ja karrelle palanut!

Kokki kääntelee ja vääntelee minua
nuotion polttavissa liekeissä:
sitten tulee hovimestari.

Minua raukkaa...

Nyt makaan vadilla
enkä pysty lentämään karkuun, ympärilläni
näen puremaan valmistautuvia hampaita.

Minua raukkaa...

13. Ego sum abbas (Baritonisoolo ja mieskuoro)

Minä olen apottina Cucaniassa (7),
neuvostoni jäsenet ovat juoppoja,
tunnen kuuluvani nopanheittäjien veljestöön.
Jos joku tapaa minut aamulla kapakassa,
hän lähtee illalla alastomana
ja huutaa menetettyään vaatteensakin:
"Voi minua, voi minua!
Mitä oletkaan tehnyt, julma kohtalo?
Olet riistänyt elämästä 
kaiken ilon."

14. In taberna (Mieskuoro)

Kun olemme kapakassa,
emme ajattele elämän katoavaisuutta
vaan riennämme iloiseen leikkiin,
jonka kimpussa kyllä jaksamme uurastaa.

Mitä kapakassa tapahtuu,
kun raha avaa viinitynnyrin,
sitä sopii kysyä:
kuunnelkaapa, kun kerron.

Toiset pelaavat, toiset ryyppäävät,
toiset viettävät muuten paheellista elämää.
Mitä pelaajiin tulee,
niin osa menettää vaatteensakin,
osa saa uudet,
osa pukeutuu säkkiin ja tuhkaan.
Silloin kukaan ei pelkää kuolemaa
vaan panee luottamuksensa Bacchukseen.

Ensin juodaan viinille ja sen riittävyydelle;
sen maljan juovat kaikki vapaat miehet;
yksi malja vangituille,
sitten kolme vielä elossa oleville,
neljä kaikille kristityille,
viisi uskossa poisnukkuneille,
kuusi kevytkenkäisille "sisarille",
seitsemän uljaille sotureille,
kahdeksan hairahtuneille veljille,
yhdeksän vaeltaville munkeille,
kymmenen merimiehille,
yksitoista erimielisille,
kaksitoista katumuksenharjoittajille,
kolmetoista matkustavaisille.
Sekä paaville että kuninkaalle
kaikki juovat rajoituksitta.

Ryyppää emäntä, ryyppää isäntä,
ryyppää ritari, ryyppää kirjuri
ryyppää mies ja ryyppää nainen,
ryyppää renki piian kanssa,
ryyppää ripeä, ryyppää laiska,
ryyppää valkoinen, ryyppää neekeri,
ryyppää vakiintunut, ryyppää kulkuri,
ryyppää rahvas, ryyppää oppinut.

Ryyppää köyhä, ryyppää sairas,
ryyppää pakolainen ja halveksittu,
ryyppää poika, ryyppää vanhus,
ryyppää priori, ryyppää dekaani,
ryyppää sisko, ryyppää veli,
ryyppää mummo, ryyppää äiti,
ryyppää mies ja ryyppää nainen,
ryyppää sata, ryyppää tuhat.

Kuusisataa sekiiniäkään ei pitkälle 
riitä, kun kaikki ryyppäävät kohtuuttomasti
ja ilman määrää.
Vaikkakin me juomme iloisin mielin
panettelevat ihmiset meitä siinä määrin,
että me tunnemme olomme tukalaksi.
Olkoot nuo ilkkujamme ikuisesti kirottuja,
ettei heitä luettaisi vanhurskaiden joukkoon (8).

LAULUJA RAKKAUDESTA

15. Amor volat undique (Poikakuoro ja sopraanosoolo)

Amor liikkuu kaikkialla;
hän on intohimon vallassa.
Nuorukaiset ja neitoset
solmivat liittoja valittujensa kanssa.

Tyttö ilman kumppania
menettää kaiken ilon elämästään,
yön synkkyys täyttää
hänen sydämensä
sen syvimpiä sopukoita myöten.
Se on katkerin mahdollinen kohtalo.

16. Dies, nox et omnia (Baritonisoolo)

Päivin ja öin, aina ja joka paikassa
tunnen oloni murheelliseksi,
neitojen rupattelu
saa minut vain itkemään
ja alati huokailemaan,
saa minut pelkäämään enemmän kuin koskaan.

Voi ystävät, pilailkaa vain kanssani,
ja te jotka asian ymmärrätte, puhukaa,
mutta säälikää minua murheessani,
sillä tuskani on suuri,
mutta neuvokaa ja auttakaa kuitenkin
kunnianne kautta.

Sinun ihanat kasvosi saavat minut 
puhkeamaan itkuun tuhat kertaa,
sydämeni on pelkkää jäätä,
mutta heräisin henkiin,
jos saisin yhden suudelman.

17. Stetit puella (Sopraanosoolo)

Tyttö seisoi siinä
punaisessa tunikassa.
Jos joku kosketti häntä,
tunikan kangas kahisi. Eijaa.

Tyttö seisoi siinä
ruusun kaltaisena.
Hänen kasvonsa loistivat,
hänen suunsa hehkui kuin kukka.

18. Circa mea pectora (Baritonisoolo ja kuoro)

Minun sydämeni
on pakahtua huokauksiinsa
kauneutesi tähden,
se saa minut pakahtumaan kurjuuteeni.

Mandaliet, mandaliet,
kultani ei tule.

Sinun silmäsi loistavat
kuin auringonsäteet,
kuin salamat yössä
ne tuovat valoa pimeyteen.

Mandaliet, mandaliet...

Jospa jumala soisi, jospa jumalat soisivat,
mitä koko sielustani halajan:
että saisin vapauttaa hänet
neitsyytensä kahleista.

Mandaliet, mandaliet...

19. Si puer cum puella (Mieskuoro)

Kun poika ja tyttö
viipyvät pitkään pienessä kamarissa
syntyy onnellinen liitto.
Kun rakkaus kasvaa
ja astuu haihtuvan
kainouden tilalle, syntyy
sanoinkuvaamaton leikki, johon osallistuvat
kaikki ruumiinjäsenet, kädet, huulet...



20. Veni, veni, venias (Kaksoiskuoro)

Tule, tule, tule,
älä anna minun nääntyä ikävään,
hyria, hyrie, nazaza,
trillirivos...


Sinun ihanat kasvosi,
silmiesi salamat,
hiuspalmikkosi,
sinä olet upea!

Sinä olet ruusua punaisempi,
liljaa valkeampi,
kauniimpi kuin kukaan muu,
sinussa löydän aina onneni!

21. In trutina (Sopraanosoolo)

Punnitsen epäröivässä mielessäni horjuen
kahden vastakkaisen vaihtoehdon välillä:
intohimoisen rakkauden ja siveyden.
Mutta kun harkittuani teen valintani,
tarjoan niskani ikeen alle vapaaehtoisesti,
sen ikeen alle on suloista alistua.

22. Tempus est iocundum (Sopraano, baritoni, kuoro ja poikakuoro)

Nyt on riemun aika,
oi neitoset,
iloitkaa kanssamme,
te nuorukaiset

Ooo, oo, oo,
rakkauteni puhkeaa täyteen kukkaansa,
tuore rakkaus,
vielä täyttymystään odottava,
saa minut hehkumaan aivan kokonaan,
uusi rakkaus; pelkään menehtyväni siihen.



Minua miellyttää
lupaus,
minut karkottaa
torjuminen.

Ooo, oo, oo...

Talven aikaan
mies on aloillaan
kevään kiihko
saa hänet valtaansa.

Ooo, oo, oo...

Leikkeihin minua kutsuu
neitseellisyys,
minut karkoittaa
typeryys.

Ooo, oo, oo...

Tule, tyttökulta,
tule riemulla,
tule, tule,
ihanaiseni, palan jo täyttä päätä.

Ooo, oo, oo,
rakkauteni puhkeaa täyteen kukkaansa,
tuore rakkaus,
vielä täyttymystään odottava,
saa minut hehkumaan aivan kokonaan,
uusi rakkaus; pelkään menehtyväni siihen.



23. Dulcissime (Sopraanosoolo)

Rakkaimpani, suloisimpani,
antaudun sinulle aivan kokonaan!

BLANZIFLOR ET HELENA

24. Ave formosissima (Kuoro)

Ole tervehditty, sinä kaikkein kaunein,
arvokas jalokivi, ole tervehditty,
sinä ihanin neitseiden joukossa,
kunniakas neitsyt,
ole tervehditty, sinä maailman valkeus,
ole tervehditty, sinä maailman ruusu,
Blanziflor ja Helena
antelias Venus! (9)

25. Fortuna imperatrix mundi (Kuoro)

Oi, Fortuna
olet kuin kuu
aina muuttuvassa tilassa...
(1) Sattuman jumalatar kuvattiin joskus nopeasti ohikiitävänä hahmona, jolla oli otsallaan tuuhea hiustupsu. Tupsusta jumalattaren kiinnisaanut voi olla varma onnestaan. Se ei kuitenkaan yleensä onnistunut kenellekään; jumalatar pääsi pakoon irrottamalla hiuksensa niin kuin sisilisko irrottaa häntänsä. (2) Hecuba oli Priamuksen, Troijan viimeisen kuninkaan puoliso. (3) Phebus tarkoittaa aurinkoa ja on myös Apollon lisänimi. (4) Paris sai Venuksen avulla omakseen Helenan, aikansa kauneimman naisen. Tästähän alkoi Troijan sota, mutta se on taas oma tarinansa. (5) Tässä tarkoitettaneen Eleonora Akvitanialaista (1124-1204), Henrik Plantagenetin puolisoa ja Richard Leijonamielen äitiä. Hänen kerrotaan mieluusti toteuttaneen ylläkuvatunlaisia toivomuksia ja aivan ilman valtakunnankokoisia maalahjoituksiakin. (6) "Yli soiluvan veen ne sousi, ne aallon ulpuina ui. ..? nousi, yöt Pohjan kun punastui"

Näin kirjoittaa Otto Manninen joutsenesta. Sibeliukselle Joutsen oli kuoleman symboli, Heinrich Schützin lähes viimeinen teos on Schwanengesang, joutsenlaulua. Perimätiedon mukaan joutsen laulaa sydäntä sykähdyttävän kauniisti juuri ennen kuolemaansa. Vaan mitäpä joutsen laulaa kuolemansa jälkeen. (7) Cucania (Schlaraffenland, laiskurienmaa) oli keskiajan saduissa eräänlainen Luvatun maan tai Paratiisin varsin maallinen vastine. Siellä virtasi maitoa, hunajaa, viiniä… jokaiseen suuhun; työtä ei tehnyt kukaan. (8) Viimeinen rivi on suora viittaus tuomiopäivän teksteihin. (9) Tekstin alkuosa on selvästi peräisin Maria-hymnistä, loppuriveillä palvonnan kohteeksi muuttuvat maallisemmat naishahmot. Blanziflor ja Helena olivat tunnettu rakastava naispari, Venus ei esittelyjä kaivanne. Tämäntapaiset rienauksen rajoja hipovat (ja ne monen mielestä ylittävätkin) pyhien tekstien väännökset olivat Carmina buranan tekstien syntyaikaan varsin tavallisia.

Etsi muista tietokannoista

Linkit avautuvat uuteen ikkunaan. Classical Music Library ja Classical Scores Library toimivat vain Sibelius-Akatemian työasemilta.