| Composer | Šostakovitš, Dmitri (1906-1975) | similar records |
|---|---|---|
| Title | Osel i solovei | similar records |
| Belongs to cycle/collection | Dve basni I. Krylova op. 4 | similar records |
| Opus number | 4 | similar records |
| Opus subnumber | 2 | |
| Composition year | 1922 | similar records |
| Ensemble | mezzo-soprano, orchestra or piano | similar records |
Text details
|
Translation details
|
||||||||||||
Osjol uvidel Solov'ja I govorit jemu: - Poslushaj-ka, druzhishche! Ty, skazyvajut, pet' velikij masterishche: Khotel by ochen' ja Sam posudit', tvojo uslyshav pen'je, Veliko l' podlinno tvojo umen'je? - Tut Solovej javljat' iskusstvo stal: Na tysjachu ladov tjanul, perelivalsja; To nezhno on oslabeval I tomnoj vdaleke svirel'ju otdavalsja, To melkoj drob'ju v drug po roshche rassypalsja. Vnimalo vsjo togda ljubimcu i pevcu Avrory; zatikhli veterki, zamolkli ptichek khory, i prilegli stada. Chut'-chut' dysha, pastukh im ljubovalsja I tol'ko inogda, vnimaja solov'ju, pastushke ulybalsja. Skonchal pevec. Osjol, ustavjas' v zemlju lbom. - Izrjadno, - govorit, - skazat' nelozhno, tebja bez skuki slushat' mozhno; a zhal', chto neznakom ty s nashim petukhom; jeshchjo b ty bole navostrilsja, kogda by u nego nemnozhko pouchilsja. - Uslysha sud takoj, moj bednyj Solovej Vsporkhnul i - poletel za tridevjat' polej. Izbavi Bog i nas ot `etakikh sudej. |
Aasi ja satakieli
Aasi näki satakielen ja sanoi sille: “Kuulepa, ystäväni! Sinä kuulemma laulat tosi mestarillisesti: Tahtoisin niin kovasti itse arvostella sinun lauluasi, kuullakseni, kuinka suuri sinun taitosi on.” Silloin satakieli alkoi näyttää taitojansa: Tuhannella eri tavalla sen ääni kimalteli. Milloin se kuulosti hiljaiselta ja kuin kaukaisten paimenhuilujen kaiulta milloin kiirivät sävelet lehdon halki kuin pienet helmet. Kaikki kuuntelivat sitä rakastettua aamuruskon laulajaa; tuulet pysähtyivät, lintujen kuoro vaikeni, ja karja lepäsi hiljaa. Tuskin hengittäen paimen katsoi sitä lumoutuneena ja kuunteluun uppoutuneena, satakieltä tarkaten hän hymyili paimentytölle. Satakieli lopetti. Aasi painoi päänsä maahan. “Menettelee,” se sanoi, “myöntää pitää, kyllä sinua kuunnella voi; mutta miksi ihmeessä et ota mallia kukolta; sinun pitäisi vielä harjoitella joskus voisit käydä hänen opissaan.” Tuomion kuultuaan satakieli-parka lensi pois – eikä palannut milloinkaan. Jumala varjelkoon meitä tuommoiselta kritiikiltä. |
||||||||||||