Laura - Laulutekstien suomennostietokanta
Suomeksi | In English

Purcell, Henry (1659-1695): O Solitude, my sweetest choice Z 406

Composition details

Composer Purcell, Henry (1659-1695)
Title O Solitude, my sweetest choice
List Z
List number 406
Composition year 1684–85
Ensemble voice, continuo

Text details

PoetPhilips, Katherine (Catherine) (1631-1664)
LanguageEnglanti
Terms of useFree

Translation details

Translator Pullinen, Erkki (1939-2020) show contact information
Terms of useAllowance for use must be granted by the translator
 
 
O solitude, my sweetest choice!
places devoted to the night,
remote from tumult and from noise,
how ye my restless thoughts delight!

O solitude, my sweetest choice!
O heav'ns! what content is mine,
to see these trees, which have appear'd
from the nativity of time,
and which all ages have rever'd,
to look today as fresh and green
as when their beauties first were seen.

O, how agreeable a sight
these hanging mountains do appear,
which th'unhappy would invite
to finish all their sorrows here,
when their hard fate makes them endure
such woes as only death can cure.

O, how I solitude adore!
That element of noblest wit,
where I have learnt Apollo's lore,
without the pains to study it.

For thy sake I in love am grown
with what thy fancy does pursue;
but when I think upon my own,
I hate it for that reason too,
because it needs must hinder me
from seeing and from serving thee.

O solitude, O how I solitude adore!
 
Oi yksinäinen erämaa, mieluisin valintani!
Yölle pyhitetyt seudut
kaukana kaikesta hyörinästä ja hälinästä,
miten te aina jatkuvasti saatte ajatukseni hurmaantumaan!

Oi erämaa, mieluisin valintani!
Taivas, miten tyytyväinen olen
nähdessäni nämä samat puut, jotka ovat olleet
täällä jo aikojen alusta,
joita kaikkina aikoina on kunnioitettu,
koska ne vielä tänäänkin näyttävät yhtä raikkaanvihreiltä
kuin silloin, kun niiden kauneus ensi kertaa oli nähtävillä.

Oi, miten miellyttäviltä näyttävätkään 
nuo jyrkät vuorenrinteet,
jotka saattaisivat houkutella onnettomia
lopettamaan kaikki murheensa täällä,
kun heidän kova kohtalonsa on kärsiä
tuskista, jotka vain kuolema voi parantaa.

Oi, miten erämaata ihailenkaan!
Tätä jaloimman viisauden välttämätöntä edellytystä,
jonka avulla olen omaksunut Apollon koko tietämyksen
joutumatta vaivalloisesti sitä opiskelemaan.

Sinun vuoksesi olen kypsynyt rakastamaan
sitä, mitä oikkusi tavoittelee;
mutta kun vertaan sitä itseeni,
vihaan sitäkin siksi,
että se väistämättä estää minua
näkemästä ja palvelemasta sinua.

Oi erämaa, miten minä ihailenkaan erämaata!

Search other databases

Linkit avautuvat uuteen ikkunaan. Classical Music Library ja Classical Scores Library toimivat vain Sibelius-Akatemian työasemilta.