Laura - Laulutekstien suomennostietokanta
Suomeksi | In English

Collan, Karl (1828-1871): Försakelsen

Composition details

Composer Collan, Karl (1828-1871)
Title Försakelsen
Composition year 1860
Ensemble voice, piano

Text details

PoetTopelius, Zacharias (1818-1898)
LanguageRuotsi
Terms of useFree

Translation details

TitleHylkääminen
Translator Pullinen, Erkki (*1939-) show contact information
Phone 20400-468 988
EmailEnsisijainen yhteystieto: erkki.pullinen@uniarts.fi
Street addressOltermannintie 14 A 1
Postal code00620 HELSINKI
Terms of useAllowance for use must be granted by the translator
 
 
Nu klär sig våren igen så grön, 
och alla lunder bli unga, 
och alla vågor gå fritt i sjön, 
och alla fåglar de sjunga. 
Jag ensam sitter vid strandens våg 
och är så sorgsen uti min håg, 
och alla tankar bli tunga. 

På dig jag tänker, du forne vän, 
som svor att aldrig mig svika; 
din ed, du dyre, hur höll du den? 
Hur höll du löftena rika? 
Som vinden far och som vågen ror, 
så kom du hastigt och hastigt for, 
och alla eder tillika. 

De voro blommor i vårens famn, 
dem första soldag förödde; 
de voro skyar förutan namn, 
dem första vindkast förströdde; 
de voro drömmar – o Ijufva vän, 
jag har dem kvar, jag ej gett dem än, 
fastän mitt hjärta förblödde. 

Ty fast da svikit din flickas tro, 
så skall hon aldrig dig glömma, 
och fast da stört hennes hjärtas ro, 
så skall hon icke dig döma. 
När tusen bilder i lifvets storm 
för henne växla gestalt och form, 
din bild hon ensam skall gömma. 

Kanske i stormarnas vilda brus 
också ditt hjärta skall brista, 
kanske din lycka, din lefnads ljus, 
en gång, som jag, du skall mista. 
Då är jag död, men jag står dig när, 
än lika älskande, varm och kär, 
och följer dig i det sista.
Hylkääminen  
Nyt kevät pukeutuu taas niin vihreään,
ja kaikki lehdot nuortuvat,
ja kaikki aallot kulkevat vapaina järvellä,
ja kaikki linnut laulavat.
Istun yksin rannan aaltojen äärellä
ja mieleni on niin surullinen
ja kaikki ajatukseni niin raskaita.

Sinua minä ajattelen, entinen ystäväni,
joka vannoit, ettet koskaan minua hylkäisi;
sinun valasi, rakas, kuinka sinä sen pidit?
Entä runsaat lupauksesi?
Niin kuin tuuli kulkee ja aalto karkaa pois,
yhtä äkkiä sinä tulit ja lähditkin,
ja niin haihtuivat kaikki valasikin.

Ne olivat vain kukkia kevään sylissä,
jotka ensimmäinen aurinkoinen päivä kuihdutti;
ne olivat nimettömiä pilviä, 
jotka ensimmäinen tuulenpuuska hajoitti;
ne olivat unia – voi ihana ystäväni,
ne minulla on jäljellä, niistä en ole luopunut,
vaikka sydämeni vuotikin verta.

Sillä vaikka petitkin tyttösi(1) luottamuksen,
ei hän koskaan unohda sinua,
ja vaikka rikoitkin hänen sydämensä rauhan,
ei hän sinua tuomitse.
Kun tuhat kuvaa elämän myrskyissä
vaihtavat hänen mielessään muotoaan,
hän kätkee mieleensä vain sinun kuvasi.

Ehkäpä myrskyjen villi pauhu
murtaa sinunkin sydämesi,
ehkä sinäkin kerran kadotat
onnesi, elämäsi valon.
Silloin minä olen kuollut, mutta silti lähelläsi,
vielä yhtä rakastavana, lämpimänä ja hellänä,
ja seuraan sinua loppuun asti.
(1) laulaja on siis nainen

Search other databases

Linkit avautuvat uuteen ikkunaan. Classical Music Library ja Classical Scores Library toimivat vain Sibelius-Akatemian työasemilta.