Šostakovitš, Dmitri (1906-1975): Dve basni I. Krylova op. 4

Kokoelman tiedot

Säveltäjä Šostakovitš, Dmitri (1906-1975)
Muut nimet Kaksi Krylovin satua
Teosten lukumäärä sarjassa 2
Teosten lukumäärä Laura-tietokannassa
Sävelletty 1922
Lisätietoja Kaksi laulua Ivan Krylovin eläintarinoiden teksteihin.


Kokoelman laulut Laurassa

Strekoza i muravei op. 4 nro 1

Sävellyksen tiedot

Säveltäjä Šostakovitš, Dmitri (1906-1975)
Nimeke Strekoza i muravei
Osa teoksesta/sarjasta/kokoelmasta Dve basni I. Krylova op. 4
Opusnumero 4
Opusalanumero 1
Sävellysvuosi 1922
Esityskokoonpano mezzosopraano, orkesteri tai piano
näytä suomennos: Pullinen, Erkki (1939-2020)

Tekstin tiedot

RunoilijaKrylov, Ivan Andrejevitš (1769-1844)
KieliVenäjä
KäyttöoikeudetVapaa

Suomennoksen tiedot

NimekeHeinäsirkka ja muurahainen
Suomentaja Pullinen, Erkki (1939-2020)
KäyttöoikeudetKäyttölupa käsiohjelmaan pyydettävä suomentajalta
 
 
Poprygun'ja strekoza
leto krasnoje propela;
ogljanut'sja ne uspela,
kak zima katit v glaza.

Pomertvelo chisto pole;
net uzh dnej tekh svetlykh bole,
kak pod kazhdym jej listkom
byl gotov i stol, i dom.

Vsjo proshlo; s zimoj kholodnoj
Nuzhda, golod nastajot.
Strekoza uzh ne pojot;
I komu zhe v um pojdjot
Na zheludok pet' golodnyj!

Zloj toskoj udruchena,
K Murav'ju polzjot ona:
- Ne ostav' menja, kum miloj!
Daj ty mne sobrat'sja s siloj,
i do veshnikh tol'ko dnej 
prokormi i obogrej. -

- Kumushka, mne stranno `eto:
Da rabotala l' ty leto? -
Govorit jej Muravej.
- Do togo l', golubchik, bylo?
V mjagkikh muravakh u nas
Pesni, rezvost' vsjakij chas,
Tak chto golovu vskruzhilo... -
- A, tak ty... -  - Ja bez dushi
Leto celoje vsjo pela. -
- Ty vsjo pela? `Eto delo!
Tak pojdi zhe, popljashi! -
Heinäsirkka ja muurahainen  
Iloinen heinäsirkka
lauloi koko kauniin kesän;
ennen kuin se huomasikaan
oli julma talvi jo tullut.

Kaikki oli kuollutta;
poissa kesän lämpö ja kirkkaus,
kun pensaiden lehtien alta 
ei enää löytynyt ruokaa eikä asuntoa.

Kesä on ohitse; talvi on tullut
nälän ja puutteen se toi tullessaan;
Sirkka ei enää laula;
se ei onnistu siltä
kun vatsa on tyhjä!

Kohtalon murjomana
se menee muurahaisen luo:
”Auttaisit nyt, hyvä ystävä!
Että saisin voimaa
kevääseen on vielä aikaa,
anna minulla ruokaa ja juomaa.”

”Tyhmeliini, minun täytyy kysyä:
Etkö tehnyt työtä kesällä?”
sanoi muurahainen sille.
”Miksi olisin kiusannut itseäni?
Vihreällä nurmikolla
minä lauloin kauniita lauluja,
sillä lailla viihdyin mukavasti…”
”Mutta silloinhan sinä…” ”Tähän asti
koko kesän minä vain lauloin.”
” Ai että vain lauloit? Sillä lailla!
Nyt on sitten jo aika tanssia!”

Osel i solovei op. 4 nro 2

Sävellyksen tiedot

Säveltäjä Šostakovitš, Dmitri (1906-1975)
Nimeke Osel i solovei
Osa teoksesta/sarjasta/kokoelmasta Dve basni I. Krylova op. 4
Opusnumero 4
Opusalanumero 2
Sävellysvuosi 1922
Esityskokoonpano mezzosopraano, orkesteri tai piano
näytä suomennos: Pullinen, Erkki (1939-2020)

Tekstin tiedot

RunoilijaKrylov, Ivan Andrejevitš (1769-1844)
KieliVenäjä
KäyttöoikeudetVapaa

Suomennoksen tiedot

NimekeAasi ja satakieli
Suomentaja Pullinen, Erkki (1939-2020)
KäyttöoikeudetKäyttölupa käsiohjelmaan pyydettävä suomentajalta
 
 
Osjol uvidel Solov'ja
I govorit jemu: - Poslushaj-ka, druzhishche!
Ty, skazyvajut, pet' velikij masterishche:
Khotel by ochen' ja
Sam posudit', tvojo uslyshav pen'je,
Veliko l' podlinno tvojo umen'je? -
Tut Solovej javljat' iskusstvo stal:
Na tysjachu ladov tjanul, perelivalsja;
To nezhno on oslabeval
I tomnoj vdaleke svirel'ju otdavalsja,
To melkoj drob'ju v drug po roshche rassypalsja.

Vnimalo vsjo togda
ljubimcu i pevcu Avrory;
zatikhli veterki, zamolkli ptichek khory,
i prilegli stada.
Chut'-chut' dysha, pastukh im ljubovalsja
I tol'ko inogda, 
vnimaja solov'ju, pastushke ulybalsja.
Skonchal pevec. Osjol, ustavjas' v zemlju lbom.
- Izrjadno, - govorit, - skazat' nelozhno,
tebja bez skuki slushat' mozhno;
a zhal', chto neznakom 
ty s nashim petukhom;
jeshchjo b ty bole navostrilsja,
kogda by u nego nemnozhko pouchilsja. -

Uslysha sud takoj, moj bednyj Solovej
Vsporkhnul i - poletel za tridevjat' polej.

Izbavi Bog i nas ot `etakikh sudej.
Aasi ja satakieli  
Aasi näki satakielen
ja sanoi sille: “Kuulepa, ystäväni!
Sinä kuulemma laulat tosi mestarillisesti:
Tahtoisin niin kovasti
itse arvostella sinun lauluasi,
kuullakseni, kuinka suuri sinun taitosi on.”
Silloin satakieli alkoi näyttää taitojansa:
Tuhannella eri tavalla sen ääni kimalteli.
Milloin se kuulosti hiljaiselta
ja kuin kaukaisten paimenhuilujen kaiulta
milloin kiirivät sävelet lehdon halki kuin pienet helmet.

Kaikki kuuntelivat sitä
rakastettua aamuruskon laulajaa;
tuulet pysähtyivät, lintujen kuoro vaikeni,
ja karja lepäsi hiljaa.
Tuskin hengittäen paimen katsoi sitä lumoutuneena 
ja kuunteluun uppoutuneena,
satakieltä tarkaten hän hymyili paimentytölle.
Satakieli lopetti. Aasi painoi päänsä maahan.
“Menettelee,” se sanoi, “myöntää pitää,
 kyllä sinua kuunnella voi;
mutta miksi ihmeessä
et ota mallia kukolta;
sinun pitäisi vielä harjoitella
joskus voisit käydä hänen opissaan.”

Tuomion kuultuaan satakieli-parka
lensi pois – eikä palannut milloinkaan.

Jumala varjelkoon meitä tuommoiselta kritiikiltä.
Lähde: Sibelius-Akatemia / http://www.siba.fi