Schumann, Robert (1810-1856): Lieder und Gesänge aus Wilhelm Meister op. 98

Kokoelman tiedot

Säveltäjä Schumann, Robert (1810-1856)
Teosten lukumäärä sarjassa 9
Teosten lukumäärä Laura-tietokannassa
Sävelletty 1849
Julkaistu 1851


Kokoelman laulut Laurassa

Kennst du das Land op. 98a nro 1

Sävellyksen tiedot

Säveltäjä Schumann, Robert (1810-1856)
Nimeke Kennst du das Land
Osa teoksesta/sarjasta/kokoelmasta Lieder und Gesänge aus Wilhelm Meister op. 98
Opusnumero 98
Opusalanumero 1
Opuskirjain a
Sävellysvuosi 1849
Julkaistu 1851
Esityskokoonpano lauluääni, piano
näytä suomennos: Tynni, Aale (1913-1997)

Tekstin tiedot

NimekeMignon
RunoilijaGoethe, Johann Wolfgang von (1749-1832)
KieliSaksa
Julkaistu1796
Julkaistu teoksessaGoethe, Johann Wolfgang von: Wilhelm Meisters Lehrjahre
KäyttöoikeudetVapaa

Suomennoksen tiedot

NimekeMignon
Suomentaja Tynni, Aale (1913-1997)
OikeudenomistajaRiitta Seppälä
Puhelin 1040-5768 136
Puhelin 209-799 626
Sähköpostirae.seppala@elisanet.fi
LähiosoiteJaalantie 10
Postiosoite00600 Helsinki
Julkaistu teoksessaTuhat laulujen vuotta, runosuomennoksia, suom. Aale Tynni
KäyttöoikeudetKäyttölupa käsiohjelmaan pyydettävä suomentajalta
 
Mignon  
Kennst du das Land, wo die Zitronen blühn, 
im dunklen Laub die Gold-Orangen glühn, 
ein sanfter Wind vom blauen Himmel weht, 
die Myrte still und hoch der Lorbeer steht -
Kennst du es wohl? 
          Dahin! Dahin 
möcht’ ich mit dir, o mein Geliebter, ziehn!

Kennst du das Haus? Auf Säulen ruht sein Dach,
es glänzt der Saal, es schimmert das Gemach,
und Marmorbilder stehn und sehn mich an: 
was hat man dir, du armes Kind, getan? 
Kennst du es wohl? 
          Dahin! Dahin 
möcht’ ich mit dir, o mein Beschützer, ziehn!

Kennst du den Berg und seinen Wolkensteg?
Das Maultier sucht im Nebel seinen Weg, 
in Höhlen wohnt der Drachen alte Brut,
es stürzt der Fels und über ihn die Flut -
Kennst du ihn wohl? 
          Dahin! Dahin 
geht unser Weg; O Vater, laß uns ziehn!
Mignon  
Tunnetko maan: sitruunat kukkivat,
oranssit lehvähämyn kultaavat,
sinestä huokuu tuuli saartaen
laakerin ylvään, myrtin hiljaisen?
Tunnetko sen?
          Jos voisinkin,
kanssasi, armas, sinne liitäisin.

Tunnetko talon, pylväsholvistot?
Loistokkaat salit, hohtavat kammiot?
Veistokset katselevat kysellen:
mikä on sinun, lapsi poloinen?
Tunnetko sen?
          Jos voisinkin,
niin sinne, suojelija, liitäisin.

Tunnetko pilvitiet ja vuorimaan?
Sumussa muuli etsii polkuaan,
luolaansa lohikäärme lymyää
ja kuiluun vuorivirta syöksähtää.
Tunnetko sen?
          Oi, sinne tahtoisin!
Oi isä, lähtekäämme kumpikin!
näytä suomennos: Oksala, Teivas (1936-2018)

Tekstin tiedot

NimekeMignon
RunoilijaGoethe, Johann Wolfgang von (1749-1832)
KieliSaksa
Julkaistu1796
Julkaistu teoksessaGoethe, Johann Wolfgang von: Wilhelm Meisters Lehrjahre
KäyttöoikeudetVapaa

Suomennoksen tiedot

NimekeMignonin laulu
Suomentaja Oksala, Teivas (1936-2018)
Julkaistu teoksessaDer Musensohn - Runotarten lemmikki, suom. ja toim. Teivas Oksala, Artipictura Oy
KäyttöoikeudetKäyttölupa käsiohjelmaan pyydettävä suomentajalta
 
Mignon  
Kennst du das Land, wo die Zitronen blühn, 
im dunklen Laub die Gold-Orangen glühn, 
ein sanfter Wind vom blauen Himmel weht, 
die Myrte still und hoch der Lorbeer steht -
Kennst du es wohl? 
          Dahin! Dahin 
möcht’ ich mit dir, o mein Geliebter, ziehn!

Kennst du das Haus? Auf Säulen ruht sein Dach,
es glänzt der Saal, es schimmert das Gemach,
und Marmorbilder stehn und sehn mich an: 
was hat man dir, du armes Kind, getan? 
Kennst du es wohl? 
          Dahin! Dahin 
möcht’ ich mit dir, o mein Beschützer, ziehn!

Kennst du den Berg und seinen Wolkensteg?
Das Maultier sucht im Nebel seinen Weg, 
in Höhlen wohnt der Drachen alte Brut,
es stürzt der Fels und über ihn die Flut -
Kennst du ihn wohl? 
          Dahin! Dahin 
geht unser Weg; O Vater, laß uns ziehn!
Mignonin laulu  
Tiedätkö, missä kukkii sitruunat, 
oranssit lehvän tumman kultaavat, 
sinestä taivaan lauha tuuli soi, 
laakeri hohtaa, myrtti unelmoi? 
Tunnetko maan?
     Oi kunpa pois,
rakkaani, kanssas sinne päästä vois!

Tunnetko talon: lepää palkistot 
pylväillä, hohtaa salit, kammiot, 
mua veistos marmorinen katselee:
"Mitä sulle tehty on?", se haastelee.
Tunnetko sen?
     Oi kunpa pois,
sun kanssas, vaalijani, päästä vois!

Tunnetko vuoren, polun pilvisen: 
käy siellä muuli tietä etsien, 
luolissa lohikäärmeen heimo on, 
ja tulva vyöryy syöksyyn kallion? 
Tunnetko sen?
     Oi kunpa vois, 
oi isä, päästä sinne: täältä pois!
näytä suomennos: Pihlajamaa, Kimmo

Tekstin tiedot

NimekeMignon
RunoilijaGoethe, Johann Wolfgang von (1749-1832)
KieliSaksa
Julkaistu1796
Julkaistu teoksessaGoethe, Johann Wolfgang von: Wilhelm Meisters Lehrjahre
KäyttöoikeudetVapaa

Suomennoksen tiedot

NimekeRakkaani
Suomentaja Pihlajamaa, Kimmo
Sähköpostikimmo.pihlajamaa@ouka.fi
KäyttöoikeudetVapaa käyttöoikeus käsiohjelmissa
 
Mignon  
Kennst du das Land, wo die Zitronen blühn, 
im dunklen Laub die Gold-Orangen glühn, 
ein sanfter Wind vom blauen Himmel weht, 
die Myrte still und hoch der Lorbeer steht -
Kennst du es wohl? 
          Dahin! Dahin 
möcht’ ich mit dir, o mein Geliebter, ziehn!

Kennst du das Haus? Auf Säulen ruht sein Dach,
es glänzt der Saal, es schimmert das Gemach,
und Marmorbilder stehn und sehn mich an: 
was hat man dir, du armes Kind, getan? 
Kennst du es wohl? 
          Dahin! Dahin 
möcht’ ich mit dir, o mein Beschützer, ziehn!

Kennst du den Berg und seinen Wolkensteg?
Das Maultier sucht im Nebel seinen Weg, 
in Höhlen wohnt der Drachen alte Brut,
es stürzt der Fels und über ihn die Flut -
Kennst du ihn wohl? 
          Dahin! Dahin 
geht unser Weg; O Vater, laß uns ziehn!
Rakkaani  
Tiedätkö sen paikan
Jossa sitruunapuut kukkivat
Lehvistön tummuudessa
Kultaiset appelsiinit hehkuvat 
Leppeä tuuli
Käy siniseltä taivaalta
Myrtti vakaana
Ja laakeri korkeana kohoaa

Tiedätkö sen?

Sinne! Sinne! Tahtoisin kanssasi,
Rakkaani, kiitää

Tiedätkö sen talon?
Jonka katto lepää pilareilla
Kiiltelevät sen salit
Välkkyy siellä kaikki

Ja marmoripatsaat seisovat ylväinä
Ja katsovat minuun:
Mitä on sinulle, lapsipololle, tehty?

Tiedätkö sen?

Sinne! Sinne! Tahtoisin kanssasi, 
Oi rakkaani, kiitää

Tiedätkö sen vuoren?
Ja sen pilviportaat?
Muuli etsii sumussa tietään
Sen luolissa asuu entisajan hirmuliskot
Jyrkkinä kohoaa kallio ja sen yllä käy virta

Tiedätkö sen?

Sinne! Sinne käy tiemme!
Oi Isä, johda meidät sinne!
näytä suomennos: Alstela, Sinikka

Tekstin tiedot

NimekeMignon
RunoilijaGoethe, Johann Wolfgang von (1749-1832)
KieliSaksa
Julkaistu1796
Julkaistu teoksessaGoethe, Johann Wolfgang von: Wilhelm Meisters Lehrjahre
KäyttöoikeudetVapaa

Suomennoksen tiedot

NimekeTunnetko sen maan?
Suomentaja Alstela, Sinikka
Puhelin 1040-740 03 26
Sähköpostisalstela@kolumbus.fi
KäyttöoikeudetVapaa käyttöoikeus käsiohjelmissa
 
Mignon  
Kennst du das Land, wo die Zitronen blühn, 
im dunklen Laub die Gold-Orangen glühn, 
ein sanfter Wind vom blauen Himmel weht, 
die Myrte still und hoch der Lorbeer steht -
Kennst du es wohl? 
          Dahin! Dahin 
möcht’ ich mit dir, o mein Geliebter, ziehn!

Kennst du das Haus? Auf Säulen ruht sein Dach,
es glänzt der Saal, es schimmert das Gemach,
und Marmorbilder stehn und sehn mich an: 
was hat man dir, du armes Kind, getan? 
Kennst du es wohl? 
          Dahin! Dahin 
möcht’ ich mit dir, o mein Beschützer, ziehn!

Kennst du den Berg und seinen Wolkensteg?
Das Maultier sucht im Nebel seinen Weg, 
in Höhlen wohnt der Drachen alte Brut,
es stürzt der Fels und über ihn die Flut -
Kennst du ihn wohl? 
          Dahin! Dahin 
geht unser Weg; O Vater, laß uns ziehn!
Tunnetko sen maan?  
Tunnetko sen maan, jossa sitruunat kukkivat,
appelsiinit hehkuvat kullanvärisinä tummassa lehvistössä.
siniseltä taivaalta puhaltaa lempeä tuuli,
hiljainen myrtti ja korkea laakeripuu kasvavat?
Tunnethan sen maan?
Sinne! Sinne
haluaisin lähteä kanssasi, rakkaani.

Tunnetko sen talon? Sen katto lepää pylväiden varassa.
Sali hohtaa, huone välkkyy,
ja siellä on marmoripatsaita, jotka katsovat minua kysyen:
mitä sinulle, lapsikulta, on tehty?
Tunnethan sen talon?
Sinne! Sinne
haluaisin lähteä kanssasi, suojelijani!

Tunnetko sen vuoren pilvenverhoamine polkuineen?
Muuli etsii sumussa tietään,
onkaloissa asuu vanha lohikäärmeen suku,
jyrkkää kalliolta myöten syöksee virta:
Tunnethan sen vuoren?
Sinne! Sinne
käyköön tiemme, isä, lähtekäämme!
näytä suomennos: Kouta, Aarni (1884-1924)

Tekstin tiedot

NimekeMignon
RunoilijaGoethe, Johann Wolfgang von (1749-1832)
KieliSaksa
Julkaistu1796
Julkaistu teoksessaGoethe, Johann Wolfgang von: Wilhelm Meisters Lehrjahre
KäyttöoikeudetVapaa

Suomennoksen tiedot

NimekeMignon
Suomentaja Kouta, Aarni (1884-1924)
Julkaistu teoksessaMaailman lyriikkaa: runosuomennoksia, suom. Aarni Kouta
KäyttöoikeudetVapaa
 
Mignon  
Kennst du das Land, wo die Zitronen blühn, 
im dunklen Laub die Gold-Orangen glühn, 
ein sanfter Wind vom blauen Himmel weht, 
die Myrte still und hoch der Lorbeer steht -
Kennst du es wohl? 
          Dahin! Dahin 
möcht’ ich mit dir, o mein Geliebter, ziehn!

Kennst du das Haus? Auf Säulen ruht sein Dach,
es glänzt der Saal, es schimmert das Gemach,
und Marmorbilder stehn und sehn mich an: 
was hat man dir, du armes Kind, getan? 
Kennst du es wohl? 
          Dahin! Dahin 
möcht’ ich mit dir, o mein Beschützer, ziehn!

Kennst du den Berg und seinen Wolkensteg?
Das Maultier sucht im Nebel seinen Weg, 
in Höhlen wohnt der Drachen alte Brut,
es stürzt der Fels und über ihn die Flut -
Kennst du ihn wohl? 
          Dahin! Dahin 
geht unser Weg; O Vater, laß uns ziehn!
Mignon  
Tunnetko maan, miss' siintää sitroonat,
siimeessä kulta-heelmät hehkuvat,
sinestä taivaan tuuli lauha käy, 
taa laakereiden myrtti hämärtäy, 
tunnetko sen?
Pois! Sinne pois 
sun kanssas, armaani, mun mielein ois!

Tunnetko korkeen pylväskartanon, 
min salit säihkyy, suojat valkeet on,
luo marmor-kuvat minuun katsehen: 
mit' tehty sulle on, laps poloinen? 
Tunnetko sen? 
Pois! Sinne pois 
sun kanssas, turvani, mun mielein ois!

Tunnetko vuoren pilvipeitteisen? 
Usvassa muuli käy tiet' etsien, 
luoliss' on louhikäärmeet, jyrkänteet
kuiluihin syöksyy, ryöppyy yllä veet:
tunnetko ne? 
Pois sinne, oi, 
mun kanssain etkö, isä, tulla voi!
näytä suomennos: Gothóni, Aila

Tekstin tiedot

NimekeMignon
RunoilijaGoethe, Johann Wolfgang von (1749-1832)
KieliSaksa
Julkaistu1796
Julkaistu teoksessaGoethe, Johann Wolfgang von: Wilhelm Meisters Lehrjahre
KäyttöoikeudetVapaa

Suomennoksen tiedot

Suomentaja Gothóni, Aila
OikeudenomistajaRalf Gothóni
Sähköpostigothoniweb@mac.com
LisätietojaMikäli käytätte Aila Gothónin suomennoksia käsiohjelmissa, pyydämme Teitä ystävällisesti tekemään harkintanne mukaan pienen lahjoituksen Savonlinnan Musiikkiakatemialle. Rahat Aila Gothónin suomennosten käytöstä (esim. 20 € per suomennos ja käyttökerta) menevät varattomien opiskelijoiden kurssimaksuihin. Lahjoitus maksetaan Savonlinnan Musiikkiakatemian tilille Nordea FI69 1137 3000 6124 48.
KäyttöoikeudetKäyttölupa käsiohjelmaan pyydettävä suomentajalta
 
Mignon  
Kennst du das Land, wo die Zitronen blühn, 
im dunklen Laub die Gold-Orangen glühn, 
ein sanfter Wind vom blauen Himmel weht, 
die Myrte still und hoch der Lorbeer steht -
Kennst du es wohl? 
          Dahin! Dahin 
möcht’ ich mit dir, o mein Geliebter, ziehn!

Kennst du das Haus? Auf Säulen ruht sein Dach,
es glänzt der Saal, es schimmert das Gemach,
und Marmorbilder stehn und sehn mich an: 
was hat man dir, du armes Kind, getan? 
Kennst du es wohl? 
          Dahin! Dahin 
möcht’ ich mit dir, o mein Beschützer, ziehn!

Kennst du den Berg und seinen Wolkensteg?
Das Maultier sucht im Nebel seinen Weg, 
in Höhlen wohnt der Drachen alte Brut,
es stürzt der Fels und über ihn die Flut -
Kennst du ihn wohl? 
          Dahin! Dahin 
geht unser Weg; O Vater, laß uns ziehn!
 
Tunnetko maan, missä sitruunat kukkivat, 
tummissa lehdoissa kultaoranssit hehkuvat, 
sinitaivaalta tuuli lempeästi puhaltaa, 
hiljaa myrtti ja ylväänä laakeri kohoavat?
Tunnethan sen? 
Sinne, sinne, 
kanssasi armaani, tahtoisin!

Tunnetko talon, sen pylväsholvistot, 
loistavat salit, hohtavat kammiot? 
Ja marmoriset veistokset katselevat kysellen:
minkä tekivät he sinulle, lapsi poloinen? 
Tunnethan sen? 
Sinne, sinne, 
kanssasi suojelijani, tahtoisin!

Tunnetko vuoren ja sen pilvisen tien? 
Sumussa muuli etsii polkuaan, luolissa 
lohikäärmeiden suku lymyää, rotkoon virta syöksyää:
tunnethan sen? 
Sinne! Sinne vie tiemme! 
Oi isä, lähtekäämme!
näytä suomennos: Lättilä, Jenni

Tekstin tiedot

NimekeMignon
RunoilijaGoethe, Johann Wolfgang von (1749-1832)
KieliSaksa
Julkaistu1796
Julkaistu teoksessaGoethe, Johann Wolfgang von: Wilhelm Meisters Lehrjahre
KäyttöoikeudetVapaa

Suomennoksen tiedot

NimekeTunnetko sen maan?
Suomentaja Lättilä, Jenni
KäyttöoikeudetVapaa käyttöoikeus käsiohjelmissa
 
Mignon  
Kennst du das Land, wo die Zitronen blühn, 
im dunklen Laub die Gold-Orangen glühn, 
ein sanfter Wind vom blauen Himmel weht, 
die Myrte still und hoch der Lorbeer steht -
Kennst du es wohl? 
          Dahin! Dahin 
möcht’ ich mit dir, o mein Geliebter, ziehn!

Kennst du das Haus? Auf Säulen ruht sein Dach,
es glänzt der Saal, es schimmert das Gemach,
und Marmorbilder stehn und sehn mich an: 
was hat man dir, du armes Kind, getan? 
Kennst du es wohl? 
          Dahin! Dahin 
möcht’ ich mit dir, o mein Beschützer, ziehn!

Kennst du den Berg und seinen Wolkensteg?
Das Maultier sucht im Nebel seinen Weg, 
in Höhlen wohnt der Drachen alte Brut,
es stürzt der Fels und über ihn die Flut -
Kennst du ihn wohl? 
          Dahin! Dahin 
geht unser Weg; O Vater, laß uns ziehn!
Tunnetko sen maan?  
Tunnetko sen maan, jossa sitruunapuut kukkivat,
tummassa lehvistössä hehkuvat kulta-appelsiinit.
Leppeä tuuli puhaltaa siniseltä taivaalta,
myrtti seisoo hiljaa ja laakeripuu korkeana?
Tunnethan sen?
Sinne!
Sinne, rakkaani, tahtoisin lähteä kanssasi.

Tunnetko sen talon? Sen katto lepää pylväiden varassa.
Salit loistavat, huoneet hohtavat,
ja marmoripatsaat seisovat katsellen minua:
Mitä sinulle, lapsiparka, on tehty?
Tunnethan sen?
Sinne!
Sinne, suojelijani, tahtoisin lähteä kanssasi!

Tunnetko vuoren pilvenverhoamine polkuineen?
Muuli etsii tietään sumussa,
onkaloissa asuu lohikäärmeiden vanha suku,
kallionjyrkänne syöksyy syvyyteen päällään virta -
Tunnethan sen vuoren?
Sinne! Sinne
käy tiemme; oi Isä, anna meidän päästä perille!
näytä suomennos: Gothóni, Aila

Tekstin tiedot

NimekeMignon
RunoilijaGoethe, Johann Wolfgang von (1749-1832)
KieliSaksa
Julkaistu1796
Julkaistu teoksessaGoethe, Johann Wolfgang von: Wilhelm Meisters Lehrjahre
KäyttöoikeudetVapaa

Suomennoksen tiedot

Suomentaja Gothóni, Aila
OikeudenomistajaRalf Gothóni
Sähköpostigothoniweb@mac.com
LisätietojaMikäli käytätte Aila Gothónin suomennoksia käsiohjelmissa, pyydämme Teitä ystävällisesti tekemään harkintanne mukaan pienen lahjoituksen Savonlinnan Musiikkiakatemialle. Rahat Aila Gothónin suomennosten käytöstä (esim. 20 € per suomennos ja käyttökerta) menevät varattomien opiskelijoiden kurssimaksuihin. Lahjoitus maksetaan Savonlinnan Musiikkiakatemian tilille Nordea FI69 1137 3000 6124 48.
KäyttöoikeudetKäyttölupa käsiohjelmaan pyydettävä suomentajalta
 
Mignon  
Kennst du das Land, wo die Zitronen blühn, 
im dunklen Laub die Gold-Orangen glühn, 
ein sanfter Wind vom blauen Himmel weht, 
die Myrte still und hoch der Lorbeer steht -
Kennst du es wohl? 
          Dahin! Dahin 
möcht’ ich mit dir, o mein Geliebter, ziehn!

Kennst du das Haus? Auf Säulen ruht sein Dach,
es glänzt der Saal, es schimmert das Gemach,
und Marmorbilder stehn und sehn mich an: 
was hat man dir, du armes Kind, getan? 
Kennst du es wohl? 
          Dahin! Dahin 
möcht’ ich mit dir, o mein Beschützer, ziehn!

Kennst du den Berg und seinen Wolkensteg?
Das Maultier sucht im Nebel seinen Weg, 
in Höhlen wohnt der Drachen alte Brut,
es stürzt der Fels und über ihn die Flut -
Kennst du ihn wohl? 
          Dahin! Dahin 
geht unser Weg; O Vater, laß uns ziehn!
 
Tunnetko maan - siellä sitruunat kukkivat,
tummissa lehdoissa kultaoranssit hehkuvat,
sinitaivaalta tuuli lempeästi puhaltaa,
myrtti kasvaa, laakeri korkealle kohoaa?
Tunnethan sen?
Sinne, sinne
haluan kanssasi, rakastettu, lähteä!

Tunnetko talon, sen pylväät ja holvistot,
loistavat salit, hohtavat kammiot?
Marmorikuvat katsovat sinuun kuin kysyen:
minkä he tekivät sinulle, lapsipoloinen?
Tunnethan sen?
Sinne, sinne
haluan kanssasi, suojelijani, lähteä!

Tunnetko vuoren, sen pilvisen tien?
Sumussa muuli etsii polkua,
luolissa lohikäärmeiden suku lymyää,
rotkoon syöksyy virta:
tunnethan sen?
Sinne! Sinne
vie tiemme! Oi isä, lähtekäämme!

Nur wer die Sehnsucht kennt op. 98a nro 3

Sävellyksen tiedot

Säveltäjä Schumann, Robert (1810-1856)
Nimeke Nur wer die Sehnsucht kennt
Osa teoksesta/sarjasta/kokoelmasta Lieder und Gesänge aus Wilhelm Meister op. 98
Opusnumero 98
Opusalanumero 3
Opuskirjain a
Sävellysvuosi 1849
Julkaistu 1851
Esityskokoonpano lauluääni, piano
näytä suomennos: Alstela, Sinikka

Tekstin tiedot

RunoilijaGoethe, Johann Wolfgang von (1749-1832)
KieliSaksa
KäyttöoikeudetVapaa

Suomennoksen tiedot

NimekeMignon 2
Suomentaja Alstela, Sinikka
Puhelin 1040-740 03 26
Sähköpostisalstela@kolumbus.fi
KäyttöoikeudetVapaa käyttöoikeus käsiohjelmissa
 
 
Nur wer die Sehnsucht kennt,
Weiß, was ich leide!
Allein und abgetrennt
Von aller Freude,
Seh ich ans Firmament
Nach jener Seite.
Ach! der mich liebt und kennt,
Ist in der Weite.
Es schwindelt mir, es brennt
Mein Eingeweide
Nur wer die Sehnsucht kennt,
Weiß, was ich leide!
Mignon 2  
Ainoastaan hän, joka tuntee kaipuun,
tietää, mistä kärsin!
Yksin ja erossa
kaikesta ilosta
katson taivaan lakea
siihen suuntaan.
Voi, hän, joka rakastaa minua ja tuntee minut,
on kaukaisuudessa.
Minua pyörryttää,
sydämeni on tulessa.
Ainoastaan hän, joka tuntee kaipuun,
tietää, mistä kärsin.
näytä suomennos: Gothóni, Aila

Tekstin tiedot

RunoilijaGoethe, Johann Wolfgang von (1749-1832)
KieliSaksa
KäyttöoikeudetVapaa

Suomennoksen tiedot

Suomentaja Gothóni, Aila
OikeudenomistajaRalf Gothóni
Sähköpostigothoniweb@mac.com
LisätietojaMikäli käytätte Aila Gothónin suomennoksia käsiohjelmissa, pyydämme Teitä ystävällisesti tekemään harkintanne mukaan pienen lahjoituksen Savonlinnan Musiikkiakatemialle. Rahat Aila Gothónin suomennosten käytöstä (esim. 20 € per suomennos ja käyttökerta) menevät varattomien opiskelijoiden kurssimaksuihin. Lahjoitus maksetaan Savonlinnan Musiikkiakatemian tilille Nordea FI69 1137 3000 6124 48.
KäyttöoikeudetKäyttölupa käsiohjelmaan pyydettävä suomentajalta
 
 
Nur wer die Sehnsucht kennt,
Weiß, was ich leide!
Allein und abgetrennt
Von aller Freude,
Seh ich ans Firmament
Nach jener Seite.
Ach! der mich liebt und kennt,
Ist in der Weite.
Es schwindelt mir, es brennt
Mein Eingeweide
Nur wer die Sehnsucht kennt,
Weiß, was ich leide!
 
Vain ken kaipuun tuntee,
tuskani tajuaa.
Yksin ja ilotonna
katselen taivaalle
tuolle puolen.
Ah! Hän, joka minua rakastaa,
on kaukana.
Minua huimaa,
sisintäni polttaa.
Vain ken kaipuun tuntee
tuskani tajuaa.
näytä suomennos: Oksala, Teivas (1936-2018)

Tekstin tiedot

RunoilijaGoethe, Johann Wolfgang von (1749-1832)
KieliSaksa
KäyttöoikeudetVapaa

Suomennoksen tiedot

NimekeMignon II
Suomentaja Oksala, Teivas (1936-2018)
KäyttöoikeudetKäyttölupa käsiohjelmaan pyydettävä suomentajalta
 
 
Nur wer die Sehnsucht kennt,
Weiß, was ich leide!
Allein und abgetrennt
Von aller Freude,
Seh ich ans Firmament
Nach jener Seite.
Ach! der mich liebt und kennt,
Ist in der Weite.
Es schwindelt mir, es brennt
Mein Eingeweide
Nur wer die Sehnsucht kennt,
Weiß, was ich leide!
Mignon II  
Vain se, ken ikävöi,
tuskani tietää!
Yksin ja ilotta
saan surun sietää.
Katson jos taivaalle,
tiedän jo sen nyt:
ken mua rakastaa,
kauas on mennyt.
Pyörryttää, tulta kun
saa sydän sietää.
Vain se, ken ikävöi,
tuskani tietää.
näytä suomennos: Manninen, Otto (1872-1950)

Tekstin tiedot

RunoilijaGoethe, Johann Wolfgang von (1749-1832)
KieliSaksa
KäyttöoikeudetVapaa

Suomennoksen tiedot

NimekeNäin riutuu rinta vain, joss' asuu kaipuu
Suomentaja Manninen, Otto (1872-1950)
KäyttöoikeudetEi-vapaa
 
 
Nur wer die Sehnsucht kennt,
Weiß, was ich leide!
Allein und abgetrennt
Von aller Freude,
Seh ich ans Firmament
Nach jener Seite.
Ach! der mich liebt und kennt,
Ist in der Weite.
Es schwindelt mir, es brennt
Mein Eingeweide
Nur wer die Sehnsucht kennt,
Weiß, was ich leide!
Suomennos ei ole vapaa
näytä suomennos: Gothóni, Aila

Tekstin tiedot

RunoilijaGoethe, Johann Wolfgang von (1749-1832)
KieliSaksa
KäyttöoikeudetVapaa

Suomennoksen tiedot

Suomentaja Gothóni, Aila
OikeudenomistajaRalf Gothóni
Sähköpostigothoniweb@mac.com
LisätietojaMikäli käytätte Aila Gothónin suomennoksia käsiohjelmissa, pyydämme Teitä ystävällisesti tekemään harkintanne mukaan pienen lahjoituksen Savonlinnan Musiikkiakatemialle. Rahat Aila Gothónin suomennosten käytöstä (esim. 20 € per suomennos ja käyttökerta) menevät varattomien opiskelijoiden kurssimaksuihin. Lahjoitus maksetaan Savonlinnan Musiikkiakatemian tilille Nordea FI69 1137 3000 6124 48.
KäyttöoikeudetKäyttölupa käsiohjelmaan pyydettävä suomentajalta
 
 
Nur wer die Sehnsucht kennt,
Weiß, was ich leide!
Allein und abgetrennt
Von aller Freude,
Seh ich ans Firmament
Nach jener Seite.
Ach! der mich liebt und kennt,
Ist in der Weite.
Es schwindelt mir, es brennt
Mein Eingeweide
Nur wer die Sehnsucht kennt,
Weiß, was ich leide!
 
Vain hän, joka tuntee kaipuun,
tietää kuinka kärsin.
Yksinäisenä ja ilosta erossa
katselen taivaalle
sille puolen.
Ah! Hän joka minua rakastaa
ja minut tuntee
on kaukana.
Minua huimaa
ja sisintäni polttaa.
Vain hän, joka tuntee kaipuun,
tietää kuinka kärsin.

Wer nie sein Brot mit Tränen aß op. 98a nro 4

Sävellyksen tiedot

Säveltäjä Schumann, Robert (1810-1856)
Nimeke Wer nie sein Brot mit Tränen aß
Osa teoksesta/sarjasta/kokoelmasta Lieder und Gesänge aus Wilhelm Meister op. 98
Opusnumero 98
Opusalanumero 4
Opuskirjain a
Sävellysvuosi 1849
Julkaistu 1851
Esityskokoonpano lauluääni, piano
näytä suomennos: Tammela, Erkki (1942-2008)

Tekstin tiedot

RunoilijaGoethe, Johann Wolfgang von (1749-1832)
KieliSaksa
Julkaistu teoksessaGoethe, Johann Wolfgang von: Wilhelm Meisters Lehrjahre
KäyttöoikeudetVapaa
Lisätietojateoksesta "Wilhelm Meister"

Suomennoksen tiedot

NimekeHarpunsoittaja 3
Suomentaja Tammela, Erkki (1942-2008)
KäyttöoikeudetVapaa käyttöoikeus käsiohjelmissa
 
 
Wer nie sein Brot mit Tränen aß,
wer nie die kummervollen Nächte
auf seinem Bette weinend saß,
der kennt euch nicht, ihr himmlischen Mächte!

Ihr führt ins Leben uns hinein,
ihr laßt den Armen schuldig werden,
dann überlaßt ihr ihn der Pein:
denn alle Schuld rächt sich auf Erden.
Harpunsoittaja 3  
Ken kyynelittä leipäns' söi,
Ja itkemättä vuoteellaan,
Tuskanöitä eli,
Hänelle te vieraat ootte,
Oi voimat taivaalliset.

Te viette meidät elämään,
Ja raukan syylliseksi teette,
Ja tuskaan hänet hylkäätte,
Sillä syyllisyys maailmas' kostautuu.
näytä suomennos: Gothóni, Aila

Tekstin tiedot

RunoilijaGoethe, Johann Wolfgang von (1749-1832)
KieliSaksa
Julkaistu teoksessaGoethe, Johann Wolfgang von: Wilhelm Meisters Lehrjahre
KäyttöoikeudetVapaa
Lisätietojateoksesta "Wilhelm Meister"

Suomennoksen tiedot

NimekeKen ei koskaan leipäänsä
Suomentaja Gothóni, Aila
OikeudenomistajaRalf Gothóni
Sähköpostigothoniweb@mac.com
LisätietojaMikäli käytätte Aila Gothónin suomennoksia käsiohjelmissa, pyydämme Teitä ystävällisesti tekemään harkintanne mukaan pienen lahjoituksen Savonlinnan Musiikkiakatemialle. Rahat Aila Gothónin suomennosten käytöstä (esim. 20 € per suomennos ja käyttökerta) menevät varattomien opiskelijoiden kurssimaksuihin. Lahjoitus maksetaan Savonlinnan Musiikkiakatemian tilille Nordea FI69 1137 3000 6124 48.
KäyttöoikeudetKäyttölupa käsiohjelmaan pyydettävä suomentajalta
 
 
Wer nie sein Brot mit Tränen aß,
wer nie die kummervollen Nächte
auf seinem Bette weinend saß,
der kennt euch nicht, ihr himmlischen Mächte!

Ihr führt ins Leben uns hinein,
ihr laßt den Armen schuldig werden,
dann überlaßt ihr ihn der Pein:
denn alle Schuld rächt sich auf Erden.
Ken ei koskaan leipäänsä  
Ken ei koskaan leipäänsä
syönyt kyynelin,
ken ei koskaan murheellisia öitä
itkien valvonut vuoteessa,
hän ei tunne teitä, te taivaalliset vallat.

Te johdatte meidät elämään,
te sallitte köyhän syyllistyä,
sitten hylkäätte hänet murheineen:
sillä kaikki syyllisyys kostautuu maailmassa.
näytä suomennos: Leino, Eino (1878-1926)

Tekstin tiedot

RunoilijaGoethe, Johann Wolfgang von (1749-1832)
KieliSaksa
Julkaistu teoksessaGoethe, Johann Wolfgang von: Wilhelm Meisters Lehrjahre
KäyttöoikeudetVapaa
Lisätietojateoksesta "Wilhelm Meister"

Suomennoksen tiedot

NimekeHarpunsoittajan laulu
Suomentaja Leino, Eino (1878-1926)
Julkaistu teoksessaDer Musensohn - Runotarten lemmikki, suom. ja toim. Teivas Oksala, Artipictura Oy
KäyttöoikeudetVapaa
 
 
Wer nie sein Brot mit Tränen aß,
wer nie die kummervollen Nächte
auf seinem Bette weinend saß,
der kennt euch nicht, ihr himmlischen Mächte!

Ihr führt ins Leben uns hinein,
ihr laßt den Armen schuldig werden,
dann überlaßt ihr ihn der Pein:
denn alle Schuld rächt sich auf Erden.
Harpunsoittajan laulu  
Ken kyynelin ei milloinkaan
leipäänsä syönyt, synkkään vaivaan
yöt tuijottanut vuoteeltaan,
hän teit' ei tunne, vallat taivaan!

Te viette meidät elämään,
sallitte syypääks tulla täällä,
jätätte tuskaan jäytävään;
syy kaikki kostetaan maan päällä.

Heiß mich nicht reden op. 98a nro 5

Sävellyksen tiedot

Säveltäjä Schumann, Robert (1810-1856)
Nimeke Heiß mich nicht reden
Osa teoksesta/sarjasta/kokoelmasta Lieder und Gesänge aus Wilhelm Meister op. 98
Opusnumero 98
Opusalanumero 5
Opuskirjain a
Sävellysvuosi 1849
Julkaistu 1851
Esityskokoonpano lauluääni, piano
näytä suomennos: Alstela, Sinikka

Tekstin tiedot

RunoilijaGoethe, Johann Wolfgang von (1749-1832)
KieliSaksa
KäyttöoikeudetVapaa

Suomennoksen tiedot

NimekeMignon 1
Suomentaja Alstela, Sinikka
Puhelin 1040-740 03 26
Sähköpostisalstela@kolumbus.fi
KäyttöoikeudetVapaa käyttöoikeus käsiohjelmissa
 
 
Heiß’ mich nicht reden, heiß’ mich schweigen, 
denn mein Geheimnis ist mir Pflicht; 
ich möchte dir mein ganzes Innre zeigen, 
allein das Schicksal will es nicht. 

Zur rechten Zeit vertreibt der Sonne Lauf 
die finstre Nacht, und sie muß sich erhellen; 
der harte Fels schließt seinen Busen auf, 
mißgönnt der Erde nicht die tiefverborgnen Quellen.

Ein jeder sucht im Arm des Freundes Ruh, 
eort kann die Brust in Klagen sich ergießen; 
allein ein Schwur drückt mir die Lippen zu, 
und nur ein Gott vermag sie aufzuschließen.
Mignon 1  
Älä pyydä minua puhumaan, vaadi, että vaikenen, 
sillä velvollisuuteni on säilyttää salaisuuteni; 
haluaisin paljastaa sinulle koko sisimpäni, 
mutta kohtalo estää sen. 

Auringon kierto karkottaa ajallaan 
synkän yön, ja sen on pakko valjeta; 
kova kallio avaa sylinsä, 
eikä maa voi estää syvälle kätkettyjä lähteitä vapautumasta.

Jokainen etsii rauhaa ystävän sylistä, 
siinä voi rinta puhjeta valittamaan; 
ainoastaan vala sulkee huuleni, 
ja ne voi avata vain Jumala.
näytä suomennos: Gothóni, Aila

Tekstin tiedot

RunoilijaGoethe, Johann Wolfgang von (1749-1832)
KieliSaksa
KäyttöoikeudetVapaa

Suomennoksen tiedot

Suomentaja Gothóni, Aila
OikeudenomistajaRalf Gothóni
Sähköpostigothoniweb@mac.com
LisätietojaMikäli käytätte Aila Gothónin suomennoksia käsiohjelmissa, pyydämme Teitä ystävällisesti tekemään harkintanne mukaan pienen lahjoituksen Savonlinnan Musiikkiakatemialle. Rahat Aila Gothónin suomennosten käytöstä (esim. 20 € per suomennos ja käyttökerta) menevät varattomien opiskelijoiden kurssimaksuihin. Lahjoitus maksetaan Savonlinnan Musiikkiakatemian tilille Nordea FI69 1137 3000 6124 48.
KäyttöoikeudetKäyttölupa käsiohjelmaan pyydettävä suomentajalta
 
 
Heiß’ mich nicht reden, heiß’ mich schweigen, 
denn mein Geheimnis ist mir Pflicht; 
ich möchte dir mein ganzes Innre zeigen, 
allein das Schicksal will es nicht. 

Zur rechten Zeit vertreibt der Sonne Lauf 
die finstre Nacht, und sie muß sich erhellen; 
der harte Fels schließt seinen Busen auf, 
mißgönnt der Erde nicht die tiefverborgnen Quellen.

Ein jeder sucht im Arm des Freundes Ruh, 
eort kann die Brust in Klagen sich ergießen; 
allein ein Schwur drückt mir die Lippen zu, 
und nur ein Gott vermag sie aufzuschließen.
 
Älä puhumaan pyydä minua, 
käske vaieta, 
sillä suuni on vala sulkenut. 
Sisimpäni tahtoisin sinulle paljastaa,
vaan kohtalo minua pidättää.

Aurinko karkottaa ajallaan 
pimeän yön, sen valoisaksi saa; 
kova kallio avaa povensa, 
suo maalle syvänsalaiset lähteensä.

Jokainen hakee turvaa ystävästä, 
sydämensä näin keventää huolista. 
Mutta huuleni on valani sulkenut, 
ne aukaisee vain joku jumala.
näytä suomennos: Gothóni, Aila

Tekstin tiedot

RunoilijaGoethe, Johann Wolfgang von (1749-1832)
KieliSaksa
KäyttöoikeudetVapaa

Suomennoksen tiedot

Suomentaja Gothóni, Aila
OikeudenomistajaRalf Gothóni
Sähköpostigothoniweb@mac.com
LisätietojaMikäli käytätte Aila Gothónin suomennoksia käsiohjelmissa, pyydämme Teitä ystävällisesti tekemään harkintanne mukaan pienen lahjoituksen Savonlinnan Musiikkiakatemialle. Rahat Aila Gothónin suomennosten käytöstä (esim. 20 € per suomennos ja käyttökerta) menevät varattomien opiskelijoiden kurssimaksuihin. Lahjoitus maksetaan Savonlinnan Musiikkiakatemian tilille Nordea FI69 1137 3000 6124 48.
KäyttöoikeudetKäyttölupa käsiohjelmaan pyydettävä suomentajalta
 
 
Heiß’ mich nicht reden, heiß’ mich schweigen, 
denn mein Geheimnis ist mir Pflicht; 
ich möchte dir mein ganzes Innre zeigen, 
allein das Schicksal will es nicht. 

Zur rechten Zeit vertreibt der Sonne Lauf 
die finstre Nacht, und sie muß sich erhellen; 
der harte Fels schließt seinen Busen auf, 
mißgönnt der Erde nicht die tiefverborgnen Quellen.

Ein jeder sucht im Arm des Freundes Ruh, 
eort kann die Brust in Klagen sich ergießen; 
allein ein Schwur drückt mir die Lippen zu, 
und nur ein Gott vermag sie aufzuschließen.
 
Älä pyydä minua puhumaan, pyydä vaikenemaan,
sillä salaisuuteni on velvollisuuteni.
Sisimpäni haluaisin sinulle paljastaa,
vaan kohtalo ei salli sitä.

Auringon kulku hälventää ajallaan
pimeän yön, ja sen on valjettava,
kova kallio avaa sylinsä,
paljastaen maailmalle syvänsalaiset lähteensä.

Jokainen hakee ystävän luota suojaa,
sydämensä tälle huojentaa.
Huuleni on vala sulkenut,
ne aukaisee vain jumala.

Wer sich der Einsamkeit ergibt op. 98a nro 6

Sävellyksen tiedot

Säveltäjä Schumann, Robert (1810-1856)
Nimeke Wer sich der Einsamkeit ergibt
Osa teoksesta/sarjasta/kokoelmasta Lieder und Gesänge aus Wilhelm Meister op. 98
Opusnumero 98
Opusalanumero 6
Opuskirjain a
Sävellysvuosi 1849
Julkaistu 1851
Esityskokoonpano lauluääni, piano
näytä suomennos: Pihlajamaa, Kimmo

Tekstin tiedot

RunoilijaGoethe, Johann Wolfgang von (1749-1832)
KieliSaksa
KäyttöoikeudetVapaa

Suomennoksen tiedot

Suomentaja Pihlajamaa, Kimmo
Sähköpostikimmo.pihlajamaa@ouka.fi
KäyttöoikeudetVapaa käyttöoikeus käsiohjelmissa
 
 
Wer sich der Einsamkeit ergibt, 
Ach! der ist bald allein; 
Ein jeder lebt, ein jeder liebt 
Und läßt ihn seiner Pein. 

Ja! laßt mich meiner Qual! 
Und kann ich nur einmal 
Recht einsam sein, 
Dann bin ich nicht allein.

Es schleicht ein Liebender lauschend sacht, 
Ob seine Freundin allein? 
So überschleicht bei Tag und Nacht 
Mich Einsamen die Pein, 
Mich Einsamen die Qual.
Ach, werd ich erst einmal 
Einsam in Grabe sein, 
Da läßt sie mich allein!
 
Hän joka omistautuu yksinäisyydelle
ah! on pian yksin
Ihmiset elävät ja rakastavat
ja jättävät hänet yksin tuskaansa. 

Kyllä! jättäkää minun kärsimään
Ja jos vaikka kerran vain
Voin olla täysin itseni
Silloin en ole yksin

Rakastava varastaa hellästi tarkkaillen
Onko rakastettu yksin?
Kuitenkin, päivin ja öin minua painaa
Yksinäisyys ja tuska
Yksinäisyys ja kärsimys
Ah, kunhan kerran pääsen makaamaan
Yksin hautaani
Se jättää minut rauhaan!
näytä suomennos: Tammela, Erkki (1942-2008)

Tekstin tiedot

RunoilijaGoethe, Johann Wolfgang von (1749-1832)
KieliSaksa
KäyttöoikeudetVapaa

Suomennoksen tiedot

NimekeHarpunsoittaja 1
Suomentaja Tammela, Erkki (1942-2008)
KäyttöoikeudetVapaa käyttöoikeus käsiohjelmissa
 
 
Wer sich der Einsamkeit ergibt, 
Ach! der ist bald allein; 
Ein jeder lebt, ein jeder liebt 
Und läßt ihn seiner Pein. 

Ja! laßt mich meiner Qual! 
Und kann ich nur einmal 
Recht einsam sein, 
Dann bin ich nicht allein.

Es schleicht ein Liebender lauschend sacht, 
Ob seine Freundin allein? 
So überschleicht bei Tag und Nacht 
Mich Einsamen die Pein, 
Mich Einsamen die Qual.
Ach, werd ich erst einmal 
Einsam in Grabe sein, 
Da läßt sie mich allein!
Harpunsoittaja 1  
Ken yksinäisyydelle antautuu, 
Ah! hän kohta yksin jää; 
Jok'ikinen elää ja rakastaa 
Ja tuskansa vastaanottaa. 

Niin! Tuskani mulle suokaa! 
Ja jos vain kerran 
Aivan yksin olla voin, 
Silloin en enää yksin ole!

Rakkahin hiipii hiljaa kuunnellen, 
Josko armaansa yksin on? 
Niin minut valtaa päivin ja öin, 
Kipu ja tuska yksinäisen. 
Ah! Sitten kun kerran 
Haudass' yksin oon, 
Silloin rauhan mä hältä saan!
näytä suomennos: Gothóni, Aila

Tekstin tiedot

RunoilijaGoethe, Johann Wolfgang von (1749-1832)
KieliSaksa
KäyttöoikeudetVapaa

Suomennoksen tiedot

NimekeKen antautuu yksinäisyydelle
Suomentaja Gothóni, Aila
OikeudenomistajaRalf Gothóni
Sähköpostigothoniweb@mac.com
LisätietojaMikäli käytätte Aila Gothónin suomennoksia käsiohjelmissa, pyydämme Teitä ystävällisesti tekemään harkintanne mukaan pienen lahjoituksen Savonlinnan Musiikkiakatemialle. Rahat Aila Gothónin suomennosten käytöstä (esim. 20 € per suomennos ja käyttökerta) menevät varattomien opiskelijoiden kurssimaksuihin. Lahjoitus maksetaan Savonlinnan Musiikkiakatemian tilille Nordea FI69 1137 3000 6124 48.
KäyttöoikeudetKäyttölupa käsiohjelmaan pyydettävä suomentajalta
 
 
Wer sich der Einsamkeit ergibt, 
Ach! der ist bald allein; 
Ein jeder lebt, ein jeder liebt 
Und läßt ihn seiner Pein. 

Ja! laßt mich meiner Qual! 
Und kann ich nur einmal 
Recht einsam sein, 
Dann bin ich nicht allein.

Es schleicht ein Liebender lauschend sacht, 
Ob seine Freundin allein? 
So überschleicht bei Tag und Nacht 
Mich Einsamen die Pein, 
Mich Einsamen die Qual.
Ach, werd ich erst einmal 
Einsam in Grabe sein, 
Da läßt sie mich allein!
Ken antautuu yksinäisyydelle  
Ken antautuu yksinäisyydelle, 
hänet kohta hylätään! 
Jokainen elää, rakastaa, 
ei välitä toisen tuskasta.

Niin! Jättäkää minut kiusatun! 
Joskus vielä osaan olla 
todella yksin, 
enkä enää ole yksinäinen.

Rakastava hiipii kuulostelemaan, 
onko kultansa yksin? 
Näin myös yöt ja päivät 
ahdistus minua yksinäistä, 
kurjaa vartioi. 
Ah, olisinpa vihdoin 
yksin haudassa 
siellä se minut hylkäis!

Singet nicht in Trauertönen op. 98a nro 7

Sävellyksen tiedot

Säveltäjä Schumann, Robert (1810-1856)
Nimeke Singet nicht in Trauertönen
Osa teoksesta/sarjasta/kokoelmasta Lieder und Gesänge aus Wilhelm Meister op. 98
Opusnumero 98
Opusalanumero 7
Opuskirjain a
Sävellysvuosi 1849
Julkaistu 1851
Esityskokoonpano lauluääni, piano
Lisätietoja Schumann ei säveltänyt Goethen runon toista säkeistöä.
näytä suomennos: Impiwaara, Niina

Tekstin tiedot

RunoilijaGoethe, Johann Wolfgang von (1749-1832)
KieliSaksa
KäyttöoikeudetVapaa

Suomennoksen tiedot

NimekeÄlkää laulako surusävelin
Suomentaja Impiwaara, Niina
Sähköpostiniina.impiwaara@gmail.com
LähiosoiteYliopistonkatu 21 B 20
Postiosoite20100 Turku
KäyttöoikeudetKäyttölupa käsiohjelmaan pyydettävä suomentajalta
 
 
Singet nicht in Trauertönen
von der Einsamkeit der Nacht.
Nein, sie ist, o holde Schönen,
zur Geselligkeit gemacht.

Wie das Weib dem Mann gegeben
als die schönste Hälfte war,
ist die Nacht das halbe Leben
und die schönste Hälfte zwar.

Könnt ihr euch des Tages freuen,
der nur Freuden unterbricht?
Er ist gut, sich zu zerstreuen;
zu was anderm taugt er nicht.

Aber wenn in nächtger Stunde
süßer Lampe Dämmrung fließt,
und vom Mund zum nahen Munde
Scherz und Liebe sich ergießt;

Wenn der rasche, lose Knabe,
der sonst wild und feurig eilt,
oft bei einer kleinen Gabe
unter leichten Spielen weilt;

Wenn die Nachtigall Verliebten
liebevoll ein Liedchen singt,
das Gefangnen und Betrübten
nur wie Ach und Wehe klingt:

Mit wie leichtem Herzensregen
horchet ihr der Glocke nicht,
die mit zwölf bedächtgen Schlägen
Ruh und Sicherheit verspricht.

Darum an dem langen Tage,
merke dir es, liebe Brust:
jeder Tag hat seine Plage,
und die Nacht hat ihre Lust.
Älkää laulako surusävelin  
Älkää laulako surusävelin
yön yksinäisyydestä.
Ei, se on, oi suloiset kaunokaiset,
tehty seurustelua varten.

Samoin kuin nainen annettiin miehelle
hänen kauniimmaksi puoliskokseen,
on yö puoli elämää
ja kaunein puoli onkin.

Voitteko iloita päivästä,
joka vain keskeyttää ilon?
Se on hyvä huvittelemista varten,
mihin muuhun se kelpaisi.

Mutta kun öisellä hetkellä
suloisten lamppujen hämärä laskeutuu,
ja suusta viereiseen suuhun
tulvivat leikinlasku ja rakkaus;

Kun reipas, vallaton poika,
joka muuten kiiruhtaa villisti ja kiivaasti,
usein viipyy pikku lahjan kanssa
kepeissä leikeissä;

Kun satakieli laulaa rakastavaisille
pienen rakkaudentäyteisen laulun,
joka vangeista ja huolestuneista
kuulostaa vain huokauksilta ja valitukselta;

Ettekö noin keveästi värisevältä sydämeltä
kuule kelloa, joka
kahdellatoista tyynellä lyönnillä
lupaa lepoa ja turvallisuutta.

Siksi pitkän päivän aikana
huomaa, rakas sydän;
jokaisessa päivässä on vaivansa
ja yössä ilonsa.
näytä suomennos: Tammela, Erkki (1942-2008)

Tekstin tiedot

RunoilijaGoethe, Johann Wolfgang von (1749-1832)
KieliSaksa
KäyttöoikeudetVapaa

Suomennoksen tiedot

NimekeMurheäänin älkää laulako
Suomentaja Tammela, Erkki (1942-2008)
KäyttöoikeudetVapaa käyttöoikeus käsiohjelmissa
LisätietojaSuomennos on tehty Schumannin lauluun, jossa toista säkeistöä ei ole sävelletty.
 
 
Singet nicht in Trauertönen
von der Einsamkeit der Nacht.
Nein, sie ist, o holde Schönen,
zur Geselligkeit gemacht.

Wie das Weib dem Mann gegeben
als die schönste Hälfte war,
ist die Nacht das halbe Leben
und die schönste Hälfte zwar.

Könnt ihr euch des Tages freuen,
der nur Freuden unterbricht?
Er ist gut, sich zu zerstreuen;
zu was anderm taugt er nicht.

Aber wenn in nächtger Stunde
süßer Lampe Dämmrung fließt,
und vom Mund zum nahen Munde
Scherz und Liebe sich ergießt;

Wenn der rasche, lose Knabe,
der sonst wild und feurig eilt,
oft bei einer kleinen Gabe
unter leichten Spielen weilt;

Wenn die Nachtigall Verliebten
liebevoll ein Liedchen singt,
das Gefangnen und Betrübten
nur wie Ach und Wehe klingt:

Mit wie leichtem Herzensregen
horchet ihr der Glocke nicht,
die mit zwölf bedächtgen Schlägen
Ruh und Sicherheit verspricht.

Darum an dem langen Tage,
merke dir es, liebe Brust:
jeder Tag hat seine Plage,
und die Nacht hat ihre Lust.
Murheäänin älkää laulako  
Murheäänin älkää laulako
Yksinäisyydestä yön.
Ei, se on, oi ihana autuus,
Seuraksemme tehty.






Päivä voiko ilon tuoda,
Joka kaiken riemun rikkoo?
Se on hyvä ajankulkuun,
muuhun toiseen kelpaa ei.

Mutta kun öiseen aikaan
Suloinen lamppu hämärän luo,
Silloin suumme toisillemme,
Leikkiä ja rakkautta suo;

Kun tuo vapaa, reipas poika,
Tulisesti muulloin kiitää,
Joskus pienen lahjan saaden
Leikeissänsä viipyy;

Kun satakieli rakastuneille
Onnenlaulun virittää,
Vangitut ja murheelliset
Vain tuskan äänen siinä kuulee;

Niin kuin sydän hiljaa värähtäisi,
Kelloa he kuule ei,
Jonka lyönnit vaimeasti,
Rauhan sekä turvan takaa.

Siksi pitkän päivän aikaan,
Huomioi se, rakas sydän;
Joka päivä tuskan tuntee,
Yökin omat ilonsa!
näytä suomennos: Gothóni, Aila

Tekstin tiedot

RunoilijaGoethe, Johann Wolfgang von (1749-1832)
KieliSaksa
KäyttöoikeudetVapaa

Suomennoksen tiedot

NimekePhilinen laulu
Suomentaja Gothóni, Aila
OikeudenomistajaRalf Gothóni
Sähköpostigothoniweb@mac.com
LisätietojaMikäli käytätte Aila Gothónin suomennoksia käsiohjelmissa, pyydämme Teitä ystävällisesti tekemään harkintanne mukaan pienen lahjoituksen Savonlinnan Musiikkiakatemialle. Rahat Aila Gothónin suomennosten käytöstä (esim. 20 € per suomennos ja käyttökerta) menevät varattomien opiskelijoiden kurssimaksuihin. Lahjoitus maksetaan Savonlinnan Musiikkiakatemian tilille Nordea FI69 1137 3000 6124 48.
KäyttöoikeudetKäyttölupa käsiohjelmaan pyydettävä suomentajalta
 
 
Singet nicht in Trauertönen
von der Einsamkeit der Nacht.
Nein, sie ist, o holde Schönen,
zur Geselligkeit gemacht.

Wie das Weib dem Mann gegeben
als die schönste Hälfte war,
ist die Nacht das halbe Leben
und die schönste Hälfte zwar.

Könnt ihr euch des Tages freuen,
der nur Freuden unterbricht?
Er ist gut, sich zu zerstreuen;
zu was anderm taugt er nicht.

Aber wenn in nächtger Stunde
süßer Lampe Dämmrung fließt,
und vom Mund zum nahen Munde
Scherz und Liebe sich ergießt;

Wenn der rasche, lose Knabe,
der sonst wild und feurig eilt,
oft bei einer kleinen Gabe
unter leichten Spielen weilt;

Wenn die Nachtigall Verliebten
liebevoll ein Liedchen singt,
das Gefangnen und Betrübten
nur wie Ach und Wehe klingt:

Mit wie leichtem Herzensregen
horchet ihr der Glocke nicht,
die mit zwölf bedächtgen Schlägen
Ruh und Sicherheit verspricht.

Darum an dem langen Tage,
merke dir es, liebe Brust:
jeder Tag hat seine Plage,
und die Nacht hat ihre Lust.
Philinen laulu  
Älkää laulako surusävelin
yön yksinäisyydestä.
Päinvastoin, te kaunokaiset,
yö on seurallisuutta varten.

Niin kuin nainen miehelle
on parempi puolisko,
niin on yö puolet elämää,
sen kauniimpi puolisko.

Mitä iloa on päivästä,
joka vain huvit keskeyttää?
Saahan se ajatukset toisaalle,
muuhun se ei kepaakaan.

Mutta kun öisenä hetkenä
lamppu luo vienoa hohdettaan
ja huulilta huulille
rakkaus ja riemu virtaavat,

kun vallaton poikanen,
muutoin niin levoton,
pienen lahjan parissa usein
leikitellen viivähtää,

kun satakieli rakastavaisille
laulaa hellää lauluaan,
joka vangeille ja murheellisille
vain vaikertaen soi:

silloin te kuuntelette
kevein mielin kelloa
jonka kaksitoista lyöntiä
lupaavat rauhaa ja turvaa.

Niinpä, pitkän päivän mittaan,
muista, sydän kulta:
joka päivällä on huolensa
joka yöllä ilonsa.

An die Türen will ich schleichen op. 98a nro 8

Sävellyksen tiedot

Säveltäjä Schumann, Robert (1810-1856)
Nimeke An die Türen will ich schleichen
Osa teoksesta/sarjasta/kokoelmasta Lieder und Gesänge aus Wilhelm Meister op. 98
Opusnumero 98
Opusalanumero 8
Opuskirjain a
Sävellysvuosi 1849
Julkaistu 1851
Esityskokoonpano lauluääni, piano
näytä suomennos: Tammela, Erkki (1942-2008)

Tekstin tiedot

RunoilijaGoethe, Johann Wolfgang von (1749-1832)
KieliSaksa
KäyttöoikeudetVapaa

Suomennoksen tiedot

NimekeHarpunsoittaja 2
Suomentaja Tammela, Erkki (1942-2008)
KäyttöoikeudetVapaa käyttöoikeus käsiohjelmissa
 
 
An die Türen will ich schleichen,
Still und sittsam will ich stehn,
Fromme Hand wird Nahrung reichen,
Und ich werde weiter gehn.

Jeder wird sich glücklich scheinen,
Wenn mein Bild vor ihm erscheint,
Eine Träne wird er weinen,
Und ich weiß nicht, was er weint.
Harpunsoittaja 2  
Ovien luokse hiljaa hiivin,
Vaiti siinä oottelen,
Hurskas käsi avun antaa,
Tietäin kuljen edelleen.

Jokainen on onnellinen,
kun mun kasvot nähdä saa,
Kyynel pieni hältä valuu,
Mut' tiedä en, miksi niin?
näytä suomennos: Gothóni, Aila

Tekstin tiedot

RunoilijaGoethe, Johann Wolfgang von (1749-1832)
KieliSaksa
KäyttöoikeudetVapaa

Suomennoksen tiedot

NimekeOvien taakse tahdon hiipiä
Suomentaja Gothóni, Aila
OikeudenomistajaRalf Gothóni
Sähköpostigothoniweb@mac.com
LisätietojaMikäli käytätte Aila Gothónin suomennoksia käsiohjelmissa, pyydämme Teitä ystävällisesti tekemään harkintanne mukaan pienen lahjoituksen Savonlinnan Musiikkiakatemialle. Rahat Aila Gothónin suomennosten käytöstä (esim. 20 € per suomennos ja käyttökerta) menevät varattomien opiskelijoiden kurssimaksuihin. Lahjoitus maksetaan Savonlinnan Musiikkiakatemian tilille Nordea FI69 1137 3000 6124 48.
KäyttöoikeudetKäyttölupa käsiohjelmaan pyydettävä suomentajalta
 
 
An die Türen will ich schleichen,
Still und sittsam will ich stehn,
Fromme Hand wird Nahrung reichen,
Und ich werde weiter gehn.

Jeder wird sich glücklich scheinen,
Wenn mein Bild vor ihm erscheint,
Eine Träne wird er weinen,
Und ich weiß nicht, was er weint.
Ovien taakse tahdon hiipiä  
Ovien taakse tahdon hiipiä,
vaiti ja nöyrästi odottaa
laupiaalta kädeltä almua,
ja eteenpäin vaeltaa.

Jokainen tuntee itsensä onnekkaaksi
hahmoni nähdessään,
kyyneleen hän itkee
enkä tiedä, mitä hän tarkoittaa.
Lähde: Sibelius-Akatemia / http://www.siba.fi